Meria

Nimi: Meria
Sukupuoli: nainen
Rotu: ihminen
Ikä: 16
Läheiset henkilöt: äiti Laurea
Asema/ammatti: orja
Asuinpaikka: Korintti
Isäntä: Eriaden Milonakis (lisää kerrotaan alempana)

Luonne:
Meria on periaatteessa kiltti henkilö, joka välittää myös ventovieraista. Tilanteen niin vaatiessa kiltteys kuitenkin rakoilee: oma hyvinvointi ja turvallisuus menee yleensä muiden edelle. Hän ei myöskään epäröi varastaa etenkään isännältään tai muilta ”liian rikkailta” henkilöiltä.
Tylsien päivien piristykseksi tyttö on kehittänyt unelmoimisesta tavan. Hän kehittelee mielessään monenlaisia suunnitelmia, niin pieniä kuin suuriakin. Päättäväinen nuori nainen ei kuitenkaan jätä suunnitelmiaan ajatuksen tasolle, vaan hän pyrkii toteuttamaan ne edes osittain, vaikka se vaikuttaisi mahdottomalta. Onneksi hän ei ole vielä joutunut suuriin hankaluuksiin niiden takia – jumalat ovat olleet anteeksiantavia.

Tavatessaan uusia olentoja tyttö muodostaa ensi silmäyksellä voimakkaan käsityksen toisesta henkilöstä. Se pysyy, vaikka ensivaikutelman synnyttämä käsitys vieraasta olisi aivan nurinkurinen, ja vain vahvat todisteet saavat tytön muuttamaan mielipiteitään. Hänellä on yleisestikin varsin voimakkaat mielipiteet eri asioista, ja hänelle on monesti toistettu kuinka tärkeää omat ajatukset on pitää itsellään. Suurissa tai pienissä tunnekuohuissa, joita tyttö saa milloin mistäkin, kaikki opetuksen käyttäytymissäännöistä kuitenkin unohtuvat. Ollessaan tekemisissä muiden orjien tai ala-arvoisen väen kanssa hän käyttäytyy varsin suorasukaisesti.

Hän on utelias luonne ja usein kysymykset putkahtavat myös suusta ulos. Jos hän ei jostain syystä saa selvitettyä mieltään askarruttavaa asiaa, se jää vaivaamaan pitkäksi aikaa.
Suuttuessaan nuori nainen usein mököttää tai kostaa ilkeät teot. Hän leppyy kuitenkin nopeasti, jos riidan aiheuttaja edes yrittää pahoitella tekojaan tai sanojaan. Mutta missään tapauksessa Meria ei myönnä olevansa itse syypää eripuraan, hänelläkin on kunniansa.

Ulkonäkö:
Kun kauneutta jaettiin, Meria ei saanut sitä arpaa, joka takasi pitkät sääret ja hoikat ranteet. Hän on lyhyt verrattuna muihin samanikäisiin tyttöihin, eli pituutta on 135 cm. Joidenkin irvileukojen mukaan hän näyttää siltä, kuin jättiläinen olisi painanut hänet lyttyyn: jalat ovat lyhyehköt sekä paksuhkot, selkä on niihin verrattuna pitkä. Hänellä on isot luut, mutta ylimääräistä läskiä ei löydy työntäyteisen elämän ansioista. Meria ei ole ruumiiltaan naisellisen pehmeä, mutta naisenalku on melkoisen vahva. Huono häkkilintu ja öiden ilo, hyvä työmuurahainen.Vaikka hänen kasvonsa eivät ole nykyisen kauneusihanteen mukaiset, kestävät ne katselun. Pyöreisiin poskiin syntyy helposti hymykuopat, nenä on pieni, loivasti kohoava nyppylä kasvojen keskellä ja silmät ovat suuret ja ilmeikkäät. Väriltään ne ovat tummanruskeat ja muodoltaan pyöreät, joten tyttö näyttää helposti hämmästyneeltä. Hiukset ovat laadultaan karkeat, kuin hamppuköyttä, väriltään maantienharmaat ja useimmiten Meria pitää niitä yksinkertaisella letillä.

Vaikka hän usein haaveilee olevansa kauniimpi, on keskinkertainen ulkonäkö parasta, mitä orjalle voi tapahtua. Onneton on kaunis orja ja kurja on hänen kohtalonsa. – on siis saanut kasvaa ja kehittyä kaikessa rauhassa eikä kukaan ole väkisin kajonnut häneen.
Vaatteina hänellä on useimmiten väritön, kovasta kankaasta tehty tunika, joka on yksinkertaisuudestaan huolimatta aina ehjä. Orjien pukeutuminen on osa isännän mainetta, joten aivan ryysyissä ei sovi kulkea. Sandaaleja Meria ei omista.

Menneisyys:
Tarkkaa ajankohtaa elämänsä alkamiselle nuori naisenalku ei tiedä. Hänen äitinsä Laurea , syyrialainen rajakaupungin matonkutoja, joutui elämänsä parhaassa iässä orjatorille, josta kauppias Milonakis osti hänet. Tummahiuksisesta, laihan jäntevästä naisesta oli isännälleen paljon iloa, kunnes orjattaren vatsa alkoi kasvaa ja selvisi, että hän oli raskaana. Kauppias olisi varmasti antanut kivittää naisen ja vauvan synnytyksen jälkeen, elleivät lukuisat unettomat yöt olisi pehmittäneet hänen sydäntään. Lapsi nimittäin ei ollut hänen omansa, se oli varmaa, mutta isäntä toivoi, että pikkutyttö puhkeaisi myöhemmällä iällä kukkaan ja perisi äitinsä kauneuden. Niin ei käynyt, mutta ainakin isäntä sai itselleen ilmaisen orjan.
Merian isästä ei ole täyttä varmuutta, mutta äiti on arvellut sen olevan eräs pohjoisesta saapunut, oravannahkoja ja turkiksia kaupannut barbaari. Isä on ollut monta kertaa iltasatujen aihe, ja Laurea on ääneen muistellut silmät hehkuen miehen karkeaa olemusta, murteista puhetapaa ja vahvoja käsivarsia, jotka nappasivat naisen syliinsä tuosta vain.
Suurimman osan elämästään nuori nainen on elänyt turvallisesti kotitalonsa muurien sisäpuolella. Uteliaisuutensa ansiosta hän yrittää käyttää hyväkseen kaikki mahdollisuudet ulos pääsemiseen. Vaikka hän usein venyttää torimatkojaan tutkiessaan kaupunkia, ei hän ole koskaan kävellyt maaseudulla, joten moni asia oikeassa maailmassa on hänelle vieras.

Huolimatta tytön taitavasta työskentelystä, on isäntä jo pitkään yrittänyt päästä orjastaan eroon. Loppujen lopuksi Meria on häpeätahra hänen talossaan. Valitettavasti kukaan vieraista ei ole osoittanut pienintäkään kiinnostusta tyttöä kohtaan, joten ainakin toistaiseksi ihmistyttö on saanut elää äitinsä kanssa saman katon alla.

Isäntä:
Kauppias Eriaden Milonakis on lyhyt,pyylevä, harmaantuva ja enimmäkseen hyväntahtoinen mies. Hän omistaa muutamia vaihtelevasti menestyviä ja pieniä sekatavarapuoteja Korintin alueella. Hänellä ei ole perijää, vain kaunis tytär Eleatra, jota hän yrittää parhaansa mukaan naittaa ylhäisempään perheeseen. Isännän vaimo kuoli puoli olympiadina sitten erityisen kylmänä talvena, ja siitä lähtien talossa ei ole järjestetty kutsuja.
Isäntä on aina ollut tarkka rahoistaan, mutta viime aikoina hänestä on tullut hajamielinen, ja hän saattaa lyödä orjiaan kepillä, vaikka olisikin käyttänyt varansa viiniin yksinäisenä iltana. Orjia ei ole monta, Meria ja hänen äitinsä Laurea, puutarhuri Alecto sekä kirpunsyömä satyyri Thon, jolle uskotaan kaikki vaativat työt. Vanhahko ja välillä ilkeä vuohimies on oppinut delegoinnin jalon taidon, ja sen takia hän on (ainakin omasta mielestään) perheen orjista korkea-arvoisin. Kauppias Milonakis uskoo helposti tämän pitkäaikaisen orjan sanaa, vaikka se ei olisi lähelläkään totuutta.

Taidot:
Meria on varsin kätevä käsistään ja nauttii hyvin paljon puuhaillessaan puutöiden kanssa. Usein hän livahtaa seuraamaan naapurikorttelissa asuvan sepän töitä, joka osaa vaikka mitä. Seppä ei kuitenkaan mielellään katsele vieraan orjan norkoilevan työpisteensä lähistössä, hän ei halua ongelmia itselleen.

Heikkoudet:
Vielä melko lapsekkaan mielensä takia hän ei aina tunnista, onko hymyilevä vastaantulija hänen ystävänsä vai vihollisensa. Hän luottaa liian usein silmiinsä eikä tajua helposti joidenkin olentojen kaksinaamaisuutta. Myös liiallinen uteliaisuus ja unelmointi saattaa hänet helposti ongelmiin.

Tavarat:
Yllään kantamiensa vaatteiden lisäksi Merialla on pieni pussukka, jossa on muutamia kolikoita sekä pieni puukko. Pussia hän kantaa usein vaatteidensa alla, jotta kukaan ei huomaa sitä. Eihän hän oikeastaan saisi omistaa mitään.

((
18.8.09: pientä pelien mukana tullutta päivitystä
7.09: selkeytin luonnetta ja muutin satyyri-sivuhahmon nimen.))