Ilmeet ja eleet

Kreikkalaiset säestivät sanojaan vilkkailla eleillä, joskus he jopa korvasivat niillä sanat. He puhuivat käsillään, sekä pään ja koko ruumiin liikkeillä.

Sana "ei" ilmaistaan kallistamalla päätä taakse ja kohottamalla leukaa.
Tavatessaan tuttavansa kreikkalaiset nostavat oikean kätensä ilmaan. Kädenpuristus on varattu eräisiin uskonnollisiin menoihin ja se merkitsee juhlallista sitoumusta. Sitä ei käytetä jokapäiväisessä elämässä.
Iloa ilmaistaan näpsäyttämällä sormia käsi ylhäällä.
Kun kreikkalainen haluaa pilkata toista tai tehdä hänet naurunalaiseksi, hän näyttää tälle keskisormea. Se on häpeällinen sormi ja ele on siis rivoa pilkantekoa.

Halutessaan vaikuttaa arvokkailta monet puhujat esiintyvät tyynesti, käsi viitan alla. Se on etenkin oikeudessa vanha tapa, mutta nykyään yhä useampi antaa sanoilleen pontta suurilla puhujanelkeillä.

Monet eleet ovat uskonnollisen tunteen tai taikauskoisuuden vaatimia. Katse käännetään pois kaikesta, josta voi saada saastaisen tartunnan. Sylkemällä torjutaan huono enne tai kiusallisen sanan tai tapaamisen vaikutus. Kun taikauskoinen näkee jonkin saastuttavan asian, kuten mielipuolen tai kaatumatautisen, hän värähtää ja sylkäisee kaula-aukostaan sisään.
Itkiessään, kärsiessään tai ennen kaikkea tuntiessaan kuolemansa lähestyvän kreikkalainen verhoaa kasvonsa vaatteensa liepeellä häveliäisyydestä tai varjellakseen toisia pahaenteiseltä näyltä.

Etenkin "julkista" surua ilmaistaan hyvin näyttävästi, esimerkiksi hautasaattueessa:
"Naiset huokailevat ja valittavat, kaikki itkevät. Ihmiset lyövä rintoihinsa, raastavat hiuksiaan, raapivat poskensa verille, toisinaan repivät vaatteensakin ja ripottelevat tomua päälaelleen. Elävät ovat säälittävämpiä kuin vainajat, sillä usein he kieriskelevät maassa ja takovat päätään maahan, kun taas vainaja lepää korkeilla paareillaan siistissä ja kauniissa asussa, seppeleiden peitossa, kuin juhlakulkuetta varten koristettuna."


Lähde: Robert Flacelière 1997: Sellaista oli elämä antiikin Kreikassa. WSOY