Deiros

» Perustiedot

Nimi » Deiros Kipinämieli
Ikä » (Ihmisten iässä) noin 28
Sukupuoli » Mies / ori
Rotu » Kentauri

Tärkeimmät henkilöt
Isä Areos Vähäkuiske (ihmisten tappama)
Äiti Gaina Sirolaulu (myös ihmisten tappama)
Vanhempi sisko Ethaia Kirkastähti (kohtalo tuntematon)

Ammatti » (kts. "Asema")
Asema » Laumansa johtajaori

Asuinpaikka » Korintin liepeillä sijaitseva, rehevä metsä



» Ulkonäkö

Varreltaan Deiros on hieman keskivertokentauria kookkaampi (säkä noin 160 cm korkeudessa), väritykseltään hiirakko partanaama, jota ei välttämättä heti ensivilkaisulla väittäisi komeaksi. Selkeästi maskuliiniset, karkeat kasvonpiirteet vain korostavat orin yleensä äkäistä olemusta, eikä hän muutenkaan ole mikään mallipoika. Virne kuitenkin on huolettoman poikamainen, mikäli se vain pääsee kasvoille asti.

Hiukset ovat korpinmustat, yli olkapäiden ulottuvat kiharalaineet ja leuasta roikkuva muutaman senttimetrin pituinen parta vanhentaa kokonaiskuvaa muutamalla ikävuodella. Silmät ovat harmaansiniset, tummaa sävyä, ja jäävät turhan usein kurtussa olevien kulmien luoman varjon alle. Noin muuten keho on tappeluiden karaisema - ruista ja muita viljoja löytyy ranteesta riittämiin, vaikka miksikään kehonrakentajaksi Deirosta ei voisi haukkua edes väkisin. Kysymys on nimittäin yleensä enemmän temperamentista kuin todellisesta voimasta.



» Persoonallisuus

Kuten jo tuli mainittua, Deiroksen dominoivin piirre on temperamentti ja kaikki sen ilmenemismuodot - siis pahapäisyys, äkkipikaisuus ja päällekäyvyys. "Hyökkäys on paras puolustus" olisi osuva motto tälle vapaalle sielulle, jolle vapaus ja oman lauman turvallisuus ovat ne tärkeimmät onnellisen elämän ominaisuudet, eikä niistä tingitä.

Ori on aggressiivinen kaikkia ihmisiä kohtaan, johtuen menneisyydestään, joka on enemmän tai vähemmän ihmisten piinaama. Sen vuoksi häntä ei pidä lähestyä, ei aseistettuna eikä edes pikkutyttönä sokeria tarjoten, sillä kumpikin jää kavioihin alta aikayksikön. Deiros ei kysele eikä anna toista mahdollisuutta, vaan tuntuu pikemminkin haluavan tallata kaikki ihmiset jalkoihinsa. Ei mikään ihme, että jotkut pitävät kentaureja raivohulluina, jotka pitäisi tappaa, mikäli näiden ensitutustuminen näihin on sattunut olemaan äkäinen johtajaori.

Toki Deiroksella on se pehmeämpikin puoli, mutta klassisesti se jää helposti kovan ulkokuoren alle. Ei hän jatkuvasti torju läheisyyttä tai ole liian vaikea lähestyttävä - kunhan siis vain ei ole alkujaan ihminen - mutta voitaisiin sanoa, ettei hän itse ole mikään innokkain aloitteen tekijä tai tunne kaipaavansa ystäviä ympärilleen lauman lisäksi. Kuten sanottu, elämässä on kaikki hyvin, kun oma lauma on turvassa ja vapaus tallessa.



» Vahvuudet ja heikkoudet

Ensimmäisenä mieleen tuleva heikkous on ehdottomasti temperamentti - Deiros ei nimittäin yleensä erehdy pohtimaan tekojaan, vaan saattaa hetken mielijohteesta toimia tavalla, jota hän joutuu katumaan. Siinä mielessä äkkipikaisuus on heikkous, sillä kuten yleisesti tiedetään, ajattelematon toiminta ei useinkaan saa aikaan mitään hyvää.

Toinen heikkous, tai ainakin hankaluuksia mahdollisesti aiheuttava, luonteenpiirre on tulifobia - ori nimittäin kammoaa tulta yli kaiken ja pahin mahdollinen painajainen olisi jäädä loukkuun johonkin palavaan paikkaan. Jo soihdulla häntä saisi ajettua takaa, mikäli joku olisi niin kekseliäs, että älyäisi niin tehdä. (Toki Deiroksen imagon puolesta roolaaja pyytää kollegoitaan olemaan huomaavaisia ja jättämään orin nolaamisen sikseen.)

Vahvuutena voisi pitää karaistuneisuutta tappeluissa - tai no, ehkei suoranaisena vahvuutena, mutta ainakaan Deiroksen kipukynnys ei alistu kevyempien tönäisyjen tai lyöntienkään alla. Tämän vuoksi häntä ei ole helppo uhkailla väkivallalla, mikä on hyvä ominaisuus johtajaorille, muttei ehkä se kaikkein kätevin jollekulle muulle. Lisäksi voisi mainita lähitappelutaidon, tappelevathan orit yhä paikastaan laumassa tai sen ulkopuolella. Aseita hän ei osaa käyttää, ellei jotain tylppää kättä pidempää, kuten nuijaa tai sen korviketta - niillä on vielä suhteellisen helppo vain huitoa ja toivoa osuvansa.

Hyväkuntoinenkin ori on, johtuen vähemmän helposta elämästä metsässä vastuullisena asukkina. Hankala maasto lisää myös varmajalkaisuutta eivätkä kaikenmaailman kuopat ja juuret yleensä tuota hankaluuksia, ellei Deiros satu kulkemaan silmät ummessa tai muuten jätä havainnointia väliin. (Kompasteluja kuvaava käyrä näyttää selvän piikin tammojen kiiman aikaan.) Voitaisiin kuitenkin sanoa, että tällaisia "kops-kops-töks-TUMPS" -tilanteita tapahtuu harvoin.



» Menneisyys ja nykyisyys

Lienee viisainta aloittaa siitä, mistä Deiroksen ihmisviha sai alkunsa, sillä hänen aiemmassa elämässään ei ole juurikaan mainittavaa. Hän kasvoi varsa-aikansa onnellisesti vanhempiensa ja siskonsa kanssa, mutta hänen ollessaan juuri itsenäistymisen kynnyksellä ihmiset päättivät tarvitsevansa lisää kentaureja palvelukseensa. Niinpä nämä kävivät pienen lauman kimppuun ja tappoivat liian vanhat tai liian hankaliksi luokiteltavat yksilöt - näin ollen myös nuoren oripojan vanhemmat. Siskon kohtaloa ei tiedetä, tämä jäi todennäköisesti vangiksi.

Joka tapauksessa juuri sopivassa iässä oleva Deiros oli joutua orjaksi, mutta onnistui viime hetkellä kolkkaamaan köytensä pitelijän ja pakenemaan. Siitä lähtien hän on tuntenut raivokasta vihaa ihmisiä kohtaan perheensä kohtalon vuoksi ja on uhannut monta kertaa kostaa, mutta ihmisten väkiluvun vuoksi moiset aikeet ovat pelkkää tuuleen hiipuvaa puhinaa.

Nykytilanteessa ei liene pahemmin kerrottavaa - oma lauma, reviiri metsässä, tyytyväistä orin elämää. Kunhan kirjattavaa tulee, se päivitetään tähän.

TAMMAT


Atheira, palomiino. » Toinen Deiroksen huomion kärkkäimmistä kilpailijoista. Kuitenkin rauhallisempi ja vähemmän temperamenttinen kuin Megara, usein tätä rauhoittelemassa, kun huomionkeruu menee liian pitkälle. Ei varsoja.

Basilia, ruunikko. » Lauman vanhimpia jäseniä, toimii yleensä muiden tammojen johtajana silloin, kun Deiros on muualla. Ikänsä vuoksi kunnioitettu ja arvostettu. Synnyttänyt elämänsä aikana kolme varsaa, joista viimeisin on nykyisen johtajaorin, vanhin varsa on orina joutunut etsimään toisen lauman.

Calliope, kimo. » Lauman uusin tulokas tammoista. Toisinaan hieman yksinkertainen, mutta ulkonäöltään jumalaisen kaunis. Ihastui Deirokseen nähtyään tämän entisessä laumassa ollessaan ja ikään kuin karkasi orin matkaan. Synnyttänyt yhden varsan edellisen laumansa orille, varsa kuoli nuorena kompastuessaan kielekkeeltä.

Eugenia, laikukas. » Toiseksi nuorin tamma, mikä joskus näkyy käytöksessä. Laulaa ja nauraa mielellään, sekä unohtuu toisinaan ajatuksiinsa. Basilian nuoremman siskon varsa, joka seurasi tätiään uuteen laumaan emän kuoltua. Yksi varsa, joka parhaimmillaan kasvaa laumassa.

Hypatia, rautias. » Potee kaksisuuntaista mielialahäiriötä, jota ei tietenkään osata diagnosoida - on siis ylipirteä päivisin ja maanisdepressiivinen öisin. Erityisesti keväällä tuntuu olevan jatkuvassa liikkeessä, syksyllä masentuneisuus saa vallan. Liittynyt laumaan hieman ennen Calliopeaa. Ei varsoja.

Letha, rautias. » Hieman deirosmainen, siis äkkipikainen, tammamamma. Ei vihaa ihmisiä aivan yhtä paljon, muttei yritä puolustella näitä tai vastavuoroisesti käy kimppuun heti, kun yhden näkee. Viimeisillään olevan tiineyden vuoksi tavallistakin äkkipikaisempi ja suojelevampi tulevaa varsaa kohtaan. Ensimmäinen varsa tuloillaan.

Megara, voikko. » Pahin Deiroksen huomion kärkkyjä. Itsekeskeinen, maailma pyörii navan ympärillä ja sitä rataa, haluaa aina olla ensimmäinen ja paras. Juoruilee paljon ja yrittää usein juonia kilpailijoita pois tieltä, siinä koskaan onnistumatta. Ei varsoja, arvatkaa vain, miksi.


--


ORIT


Adonis, musta. » Basilian toinen varsa, seurasi pienenä varsana luonnollisesti emäänsä uuteen laumaan. On usein omissa oloissaan, sillä ei osaa kunnolla suhtautua johtajaoriin tai muiden tammoihin, jotka alkavat kiinnostaa tietyllä tavalla. Ei ole vielä ottanut yhteen Deiroksen kanssa, mutta tulee todennäköisesti tekemään niin pian.


--


VARSAT


Naida, laikukas tamma. Eugenian varsa.

Yannis, ruunikko ori. Basilian nuorin varsa.