Aella Virvatuli

Nimi: Aella Virvatuli
Nimen merkitys: Pyörremyrsky
Kutsutaan myöskin: Tähtisilmä
Ikä: 25 (ihmisissä)
Sukupuoli: Nainen/Tamma
Rotu/Laji: Kentauri


Tärkeimmät henkilöt:
isä: Erakles Kirkassilmäl (kuollut ihmisten toimesta, laumansa johtaja)
äiti: Akakio Hellämieli ( kuollut ihmisten toimesta)
vanhempi sisar: Althena Mustamieli ent. Kirkaspuro (elossa jossakin, lauman petturi ja Aellan vihaama)

Leonteus Nemealainen: Ystävä, matkakumppani (entinen isäntä)

Ammatti/Asema: Toimittaa henkivartijan, kumppanin ja ystävän virkaa. Tavallinen talliainen siis.
Asuinpaikka: Milloin missäkin

Ulkonäkö:

Aella on väritykseltään melko vaalea, mutta hätkähdyttävän kaunis yksilö. Tamman hevosmainen osa omaa hyvin vaaleanruskeansävyn, joka vivahtaa hivenen kultaan.
Takajaloissa on valkoiset korkeat sukat, etujaloissa vuohissukat. Aella on hevosmaiselta rakenteeltaan siro ja tammamaisen hento, mutta silti hivenen voimakkaampi kuin hänen kokoiset tammat yleensä, kiitos monien harjoitusten neitokaisen entisen isännän kanssa.

Lavan rakennesopii hyvin pitkiin, liitäviin ja niin kovin naisellisen elegantteihin askeliin jollaisia tamman askeleet ovatkin. Selkä lyhyehkö ja lihaksikas siinä missä lautaset vahvat ja ryntäät leveät, sekä rinta syvä. Jaloissa on isot nivelet ja kovat, kestävät jänteet. Jalat ovat sen verran voimakkaat, että tamman potkut tuntuvat ikäviltä myös niistä isoimmista ja voimakkaimmastakin. Mustat kaviot ovat kovat ja pehmeästi pyöreät. Kaiken kaikkiaan hivenen liian pitkät jalat antavat lisää sirokkuutta tammalle. Jaloissa on pitkähköt vuohiskarvat.

Aella liikkuu irtonaisesti ja hivenen lentävästikin, matkaavoittavasti. Neitokaisen takajalkojen poljenta on hyvin voimakasta ja siksi tamma onkin tarpeeksi nopea sekä kovin ketterä. Aella ei järin turvaa voimaansa sillä tuo tietää oman vikkelyytensä olevan monissa tilanteissa parempi kuin voimakkuus ja turhanpäiväinen uhoaminen.
Säältään Aella on hivenen tavallista kentauritammaan kookkaampi, vaikka neitokaisen sirous ja naisellisen aistillinen liikehdintä tekeekin tammasta silmää miellyttävän ja katseen kääntävän yksilön.

Sittenkin päästäänkin tamman ihmismäiseen osaan. Ihmiset luonnehtisivat naisen ihoa pehmeäksi ja sävyltään vaaleaksi. Tuntuu ettei aurinko tarttuisi siihen ollenkaan vaan iho muistuttaakin lähinnä pohjoisen barbaarien ihon sävyä. Ihmismäisen osan muodot ja kurvit ovat kohdillaan ja tamma saakin rodustaan/lajistaan huolimatta mustasukkaisia katseita ihmisnaisilta.
Vatsa onkin yllättävän litteä, kaunismuotoisen vartalon omatessa pehmeät kurvit. Mutta rehevä tamma ei ihmismäiseltä osaltaan ole. Pikemminkin jäntevä ja meidän ajassamme tuon vartaloa voisikin sanoa urheilulliseksi. Rinnat melko kookkaat ja kiinteät. Ihmismäinen osakin omaa rakenteessaan samaa siroutta ja hentoutta kuin hevosmainenkin.

Aellan jouhet ja hiukset omaavat valkoisen, hopeaan hennosti vivahtavan sävyn. Hiukset ovat pehmeästi aaltoilevat, mutta sateessa kihartuvaa sorttia ja ne ulottuvat aina ihmis- ja hevosmaisen osan liitokseen saakka. Hiukset ovat tasapitkät eikä Aella omaa otsatukkaa tai muuta vastaavaa. Kasvoiltaan neitokainen on hyvin kaunis, hätkähdyttävän kaunis oikeastaan ja kerääkin katseita osakseen molemmilta sukupuolilta. Silmät ovat aavistuksen vinot, suurehkot ja mantelinmuodon omaavat. Väriltään ne ovat tummanruskeat ja mustuaisen ympärillä on vaaleammanruskea tätikuvio, mikä tekee silmistä vangitsevat ja erikoiset. Silmissä usein lämmin, mutta valpas katse. Silmäripset tummat, kaarevat ja pitkät siinä missä ruskeat kulmakarvat kaunismuotoiset. Neitokaisen huulet ovat luonnolliselta sävyltään vaaleanroosat ja muodoltaan aistillisen täyteläiset.
Korvat kentaureille tyypillisenomaiset ja selässä sekä lavoissa muutama vaalea arpi jäänteinä lapsuudesta ja Aellan ensimmäisestä perheestä jota se joskus palveli.

Aella ei "vapaiden" lajitovereidensa tapaan kulje ympäriinsä ilman että peittäisi suurehkoa rintavarustustaan, sillä ovathan ihmiset pääasiassa kasvattaneet neitokaisen. Sen sijaan hän ei myöskään pidä liian paljon peittävistä vaatteista vaan yleensä neitokaisen päällä on vihreänsävyinen kangaskaistale, jota voisi myös jonkinlaiseksi topiksi kutsua, joka kiertää selkäpuolelta etupuolelle ja menee ristikkäin etupuolelle, peittäen rinnat. Tuo sidotaan siron niskan taakse. Ranteissa on metalliset suojukset ja ihmispuolen selässä nuoliviini. Jousipyssy kulkee joko kädessä tai sitten selässä.

Luonne:

Aella on luonteeltaan hivenen varautunut aluksi. Neitokainen inhoaa sitä, ettei voi
täydellisesti luottaa lajitovereihinsa, sillä hänen oma sisar petti kerran menneisyydessä koko lauman, sen johtaen monen kuolemaan - mm. Aellan vanhemmat kuolivat.
Tapahtuma on väistämättä jättänyt kentauriin jäljet, jotka eivät hevillä ole haihtumassa pois. Mutta taas toisaalta ihmiset ovat satuttaneet neitokaista
niin suuresti fyysisesti että henkisesti, joten tällä hetkellä on olemassa vain
yksi johon Aella kokee luottavansa täysin, nimittäin sen ystävä ihmismies Leonteus Nemealainen.

Tuon varautuneen kuoren alla on kuitenkin hellämielinen ja lempeä tamma, joka on kaikenpuolin hyvää seuraa, mikäli vain näkee sen verran vaivaa, että saavuttaa Aellan luottamuksen, mikä on joissakin tapauksissa melko helppoa, mutta vaatii kyllä jonkin verran työtäkin. Aellaa pitää vain osata käsitellä oikein, hyökkäävällä tavalla tuskin saat mitään muuta aikaiseksi kuin entistäkin sulkeutuneemman tamman sekä kipakan potkun. Kuitenkin neitokainen on kaikenpuolin rauhallinen ja tasainen, jos vain häneen pääsee tutustumaan, mutta ystäviensä henkeä puolustaessa tuosta kuoriutuu taistelija, joka ei luovuta ennen kuin neitokaisen läheisten turvallisuus on taas taattu. Voisi siis sanoa, että Aellassa asuu vieläkin laumauskollisuutta eikä hän ole sellaista tyyppiä, joka pettäisi luottamuksen tai lupauksensa.

Aella on jokseenkin äidillinen ja hellä, mutta osaa olla myös kovakourainen jos vain on pakko tai tilanne niin vaatii. Neito ei pelkää verenkään näkemistä vaikka toisten tappamista tai satuttamista ilman pätevää syytä Aella ei hyväksy. Tamma on iloinen siitä, että sai pitkän orjana elämisen jälkeen ostaa itsensä vapaaksi vaikka tätä nykyä tähtisilmäinen työskenteleekin entisen isäntänsä henkivartijana, mutta tuo ihmismies on neitokaiselle enemmän ystävä kuin entinen omistaja, joten sillä ei ole tammalle enää niinkään väliä.

Menneisyys:

Aella syntyi pieneen, mutta kovin sopuisaan laumaan. Sen isä oli lauman johtajaori ja äiti tuon suosikki tamma. Aellalla oli myös vanhempi puolisisar Althena Kirkaspuro, jonka nimi muuttui tulevaisuudessa erään tapauksen johdosta Mustamieleksi.
Sisar oli kovin mustasukkainen Aellalle, sillä sen oma äiti oli kuollut tapaturmaisesti, mutta oli ollut ennen Erakleen suosikkitamma. Althena oli hyvin katkera ujon Aellan saaden isänsä suosikkilapsen aseman ja alkoi jo hyvin nuorella iällä kutoa valheen verkkoja nuoremman sisarensa pään menoksi.

Kaikesta tuosta huolimatta Aellan lapsuus oli kovin onnellinen, neitokaisen kuitenkin vältellessä sisartaan, joka teki jo varhain varsin selväksi, ettei vanhempi tamma pitänyt nuoremmastaan, vaikka johtajaori kuinka yritti paikkailla kaksikon välejä. Mutta sitten koitti päivä jolloin Althena oli saanut juonensa verkon punottuna ja toteutti hautomansa suunnitelman.
Vanhemman sisaruksista onnistui jotenkin saada tieto ihmisille, jotka metsästivät kentaureja orjikseen, missä lauman sijainti oli. Se miten tamma sen teki, on vieläkin täysi mysteeri. Ihmisten tullessa moni kentauri kuoli, lauman parhaimmiston ja johtajaorin taistellessa parhaansa mukaan vastaan. Tappion kokenut lauma pääsi pakoon ja kun asiaa tutkittiin, saatiin selville kuka oli petoksen takana. Althena karkoitettiin ja tuon nimeen liitettiin Mustamieli Kirkaspuron sijaan. Tamma lähti hyvillä mielin, sillä tuo tiesi ettei ihmiset antaisi periksi. Niinpä kun toinen hyökkäys tuli, saivat Aellan vanhemmat ja moni muu surmansa. Tamma ei voinut uskoa, että sen oma sisar, lajitoveri, oli pettänyt koko lauman. Nuori tamma jäi kiinni jäljellä olevien kanssa ja ne orjuutettiin. Aellaa kohdeltiin hyvin, sillä sen orjuuttajat tiesivät saavansa tammavarsasta hyvän hinnan tuon kauniin ulkomuodon ja erikoisten silmien myötä. Ja niin kävikin, varakkaan perheen ostaessa nuoren Aellan.

Tämä perhe oli ensimmäinen, joka osti tamman. Tammaa ei kuitenkaan kohdeltu hyvin, vaan pikemminkin kaltoin. Kun neitokainen ei totellut tai ei muuten vain perheen mielestä osannut, antoi perheen pää ruoskan viuhua. Varsa menetti elämänhalunsa eikä perhe tahtonut pitää hyödytöntä orjaa. Niinpä alkoi Aellan elämässä sellainen vaihe, jossa tuo kulki omistajalta toiselle, kun sitten neitokainen sattui löytämään nykyisen omistajansa perheen. Tai oikeastaan perheen isä löysi Aellan.
Tuolloin tamma oli suurin piirtein murrosiässä, neitosenollessa elämänhaluton ja kaltoin kohdeltu. Aellan kehossa oli monia merkkejä siitä, että kaunokaista oli kohdeltu kaltoin. Syvimmistä haavoista on jäljellä arvet vielä tänäkin päivänä ja kentauri tulee kantamaan niitä lopun elämäänsä. Perheen isä kuitenkin iski muiden orjien lomasta silmänsä kahlittuun kentauriin, jonka silmissä ei enää paistanut elämänhalu. Mies saikin tamman halvalla ja alkoi viisaana miehenä vähitellen keräämään Aellan luottamusta. Uusi isäntä ja tuon perhe osoittautui sellaiseksi, joka piti orjiaan suuressa arvossa. Pikku hiljaa Aella sai elämänhaluaan takaisin. Suurin syy tuohon onkin säihkysilmän nykyinen ystävä ja rakas matkakumppani joka oli tuolloin vielä hyvin nuori. Vilkas ihmispoika sai Aellan kiinnostumaan elämästä, kaksikosta tullen jo varhain varsin läheiset. Kun pojan isä huomasi tuon, alkoi kentaurin koulutus pojan henkivartijaksi. Aella osoittikin suurta lahjaa jousipyssyn käytössä.

Kentauritamma sai kasvaa ympäristössä, jossa tuosta huolehdittiin hyvin ja pikku hiljaa sen haavat paranivat. Mutta kuitenkaan tamma ei voi luottaa lajitovereihinsa niin kuin kentaurin pitäisi johtuen tietenkin sisaren petoksesta. Ajan kuluessa ja kaksikon kasvaessa rintarinnan, sai Aella ostettua viimein vapautensa. Mutta tamma ei kuitenkaan tahtonut väistyä Leonteuksen rinnalta vaan Aella jäi tuon miehen vierelle kiitollisuuden velasta siitä, että ihmismies kerran pelasti tuon neitokaisen hengen. Siispä mies onkin kentauritamma luotetuin ja rakkain henkilö tällä hetkellä.

Nykytilanne:

Vaeltaa ympäriinsä entisen isäntänsä, nykyisen ystävänsä kanssa pysyen tuon vierellä henkivartijan asemassaan.

Taidot/Vahvuudet:

~Osaa käyttää erilaisia ihmisten aseita, vaikka onkin kovasti mieltynyt jousipyssyynsä. Osaa myös taistella aseetta jos tilanne etenee siihen suuntaan, että taistelu on väistämätön.

Heikkoudet:

~Arvostaa elämää sen verran ettei voi riistää toisen henkeä ilman pätevää syytä.
~Joissakin tilanteissa ei osaa toimia kuten henkivartijan pitäisi juuri sen vuoksi, että omistaa luonteessaan lempeyttä ja äidillistä huolehtivaisuutta.
~Antaa menneisyytensä vaikuttaa liikaa moniin asioihin.

Aseet:

Osaa käyttää
taitavasti jousta ja nuoliviini sijaitseekin tamman ihmispuolen selkäpuolella, valkosulkaisten nuolien ollessa siellä. Aseina toimivat myös kaviot ja hampaat jos mikään muu ei auta.

Tavarat:

~Jousipyssy, valkosulkaiset nuolet nuoliviini.

~Pieni repuntapainen, jota ei tosin aina kanna mukanaan. Sisältää viitan, muutamia vaihtovaatteita sekä ruokaa.