Marcus Aurelius

Renius Ke Kesä 02 2010, 11:12

Nimi: Marcus Renius Aurelius
Ikä: 20
Sukupuoli: Mies
Rotu: Ihminen
Kansalaisuus: Roomalainen (roomalaiset ovat yksi sangen pieni kansa Italiassa ja Rooman kaupunki on myös melko pieni samoin kuin sen omaamat alueet ympärillään.)
Tärkeimmät henkilöt: Quintus Aurelius – Marcuksen isä ja varsin vakavarainen kauppias sekä entinen ratsuväen sotilas.
Cornelius, Marius, Tiberius, Catilina, Publius ja Octavianus – Marcuksen mukana olevat toverit
Ammatti: Sotilas/tiedustelija (entinen henkivartija)
Asema: Isänsä kautta kuuluu equites-säätyyn (ritariluokka)
Asuinpaikka: Rooma on varsinainen asuinpaikka, mutta kiertelee nykyisin tehtävissään laajalti Kreikassa.

Ulkonäkö: Marcus on vähän ylitse 170cm pitkä ja painoa on noin 75 kiloa. Hänellä on tumman ruskeat silmät ja hiukset, jotka ovat melko lyhyet. Kasvot ovat melko kapeat ja kasvonpiirteet ovat melko kulmikkaat ja halutessaan Marcus saattaa hyvin esittää erilaisia ilmeitä selkeästi kasvoillaan. Kaulan vasemmalla puolella näkyy melko pitkä arpi, joka on miekanviillosta tullut. Yllään pitää yleensä purppuranpunaista tunikkaa tai sitten vihreää (jolloin ei erotu niin selkeästi maastosta) Jaloissa on lisäksi monesti yksinkertaiset, pronssiset säärisuojukset, jotka Marcus ottaa pois vain kaupungeissa ollessaan tai kun on varma, ettei taistelua ole tulossa. Sama pätee myös korintilais tyyppiseen kypärään, jonka hän sai hankituksi kaupankäynnillä. Sitäkin hän pitää päässään vain autioilla mailla kulkiessa tai vaaran uhatessa. Keho on varsin lihaksikas ja jäntevä kiitos rankan koulutuksen ja työn. Lisäksi vasemman jalan polvitaipeessa on myös tunnistettavissa oleva arpi. Iho on luontaisesti varsin vaalea, hivenen kalpeakin, mutta kiitos etelän auringonpaisteen ovat yleensä paljaana olevat kehon osat ruskettuneet tummemmiksi.

Luonne: Sangen rauhallinen luonteeltaan, joskin saattaa vihastua voimakkaastikin, jos joku loukkaa häntä tai Roomaa millään tavoin. Henkivartijana toimiessaan oppinut varovaiseksi ja epäileväksi, mutta myös juonikkaaksi tarpeen vaatiessa. Marcus on lojaali ja kaikin puolin luotettava henkilö kaikille tovereilleen ja ystävilleen sekä suvulleen. Tiukassakin paikassa mies osaa pysytellä kylmän rauhallisena ja etsiä ratkaisua ongelmaan. Todellisuudessa hän nauttii nimenomaan niistä tilanteista, kun jokin asia näyttää mahdottomalta ja se pitäisi tehdä. Vaikkei Marcusta voi kutsua taiteellisesti luovaksi tai lahjakkaaksi, on hän hyvä ratkomaan ongelmia ja oppimaan käytännönläheisiä asioita, mutta sellaiset asiat kuin esimerkiksi filosofia ja politiikka ovat vieraita hänelle, vaikka Marcus osaakin tarpeen tullen pitää varsin vakuuttavia puheita kyllä. Osaa vaikuttaa tarpeen tullen hyvinkin yksinkertaiselta henkilöltä, vaikkei sitä olekaan ja toisaalta kuitenkin arvostaa yksinkertaisuutta, ilman omasta mielestään ”kaikenlaisia turhia kommerverkkejä”.

Marcus on myös varsin kohtelias ja kunniallinen sekä ystävällinen, ja pystyy kohtelemaan vihollistakin tasaveroisena, mutta vihastuessaan voi muuttua hyvinkin armottomaksi kaikkia niitä kohtaan, jotka katsoo väärintekijöiksi. Muuten oikeudentajuinen henkilö kuitenkin, vaikka monelle kenties Marcuksen käytännön läheinen katsanto on jokseenkin käsittämätön. Marcus ei ole herkkä ylpistymään – paitsi oman kansansa kohdalta – ja myös hänen kunnianhimonsa on varsin vähäistä, vaikka hänen vartioimansa senaattorikin suoraan sanoi Marcuksen mahdollisuudesta kohota korkealle hierarkiassa. Kärsivällisyyttä löytyy myös varsin hyvin samoin kuin henkistä kestävyyttä, joka erityisesti on avuksi tiukemmissa tilanteissa. Pohjimmiltaan Marcus nauttiikin ’yksinkertaisesta sotilaan elämästä’ ja siitä, että hänellä on ruokaa ja juomaa, jonkinlainen paikka, jossa yöpyä sekä ystävänsä, ja luonnollisesti välistä myös jotain jännitystä elämäänsä. Häneltä ei löydy kiinnostusta etenkään rikkauksia kohtaan ja eikä myöskään poliittista valtaa kohtaan, vaikka ymmärtää, että yhteiskunnan toimivuuden kannalta ne ovatkin tärkeitä ja olennaisia asioita.

Menneisyys: Syntyi Rooman lähistöllä ja varttui myös samaisessa paikassa, jolloin Marcuksesta tuli yksi roomalaisista myös ja hän vietti lapsuutensa isänsä maatilalla vähän matkan päässä Roomasta. Marcus oli vanhempiensa ainoa lapsi, koska hänen äitinsä kuoli vähän synnytyksen jälkeen ja isä oli puolestaan omasta mielestään liian vanha ottamaan uutta puolisoa. Toisaalta se antoi tietyllä tavalla paremman aseman elämään lähtöön, koska hänen isänsä oli varsin varakas ja saattoi maksaa poikansa opintoja, joissa tämä oppi muun muassa kreikan kieltä sekä kumpaakin sekä lukemaan että kirjoittamaan. Osasta opeista vastasi hänen isänsä itse, joka oli aikoinaan ollut ratsuväen sotilaita ja tätä kautta sekä isä että poika kuuluvat equites-säätyyn. Lisäksi isä on kotoisin etruskien Maecenas-suvusta.

Myöhemmin poika kävi sotilaan oppeja paljolti – joskin sellaisen saaminen tulikin isälle kalliiksi – ja oppi kaiken, mitä vain roomalaiset osasivat sodankäynnistä opettaa, vaikka Marcus olisi halunnut oppia enemmän ja laittoi opettajiaan välistä tiukoille kysymyksillään ja omilla esityksillään. Hänessä nähtiinkin potentiaalia tällä alalla ja toisaalta kyvykkäille sotilaille myös oli aina käyttöä. Quintusin sijoitus kannattikin, kun Marcuksen täyttäessä 16 vuotta, hän sai ensimmäisen työnsä erään senaattorin henkivartijana. Toimi vaikutti varsin helpolta, kunnes hänelle selvisi, kuinka likaista puuhaa politiikka saattoikaan olla ja henkivartijan työ saikin hengenvaarallisiakin piirteitä, jotka näkyivät selkeimmin niinä kertoina, kun senaattorin päälle yritettiin hyökätä, mutta henkivartijat onnistuivat torjumaan nämä hyökkäykset. Näiden parin vuoden aikana hän kuunteli tarkkaavaisesti senaattorin tarjoamia oppeja, joskaan aivan kaikkea ei ymmärtänytkään yämän sanoista. Senaattori kuitenkin oli huomannut nuorukaisen kyvyt ja antoi Marcukselle johdettavaksi vartijakaartinsa, kun vanha päällikkö jäi eläkkeelle. Marcus toimi kuitenkin vartijakaartin päällikkönä vain vuoden, kunnes hänen vartioimansa senaattorin toimesta Marcukselle tarjottiin uudenlaista työmahdollisuutta.

Seuraavat kuukaudet kuluivat jälleen sotilasopiskelun parissa, joskin tällä kertaa opetus painotti hyvin vahvasti selviytymistaitojen oppimista ja osaamista sekä monia käytännönasioita. Osa näistä opittavista asioista liittyi myös jollain tavalla salamurhaajien salaisiin toimiin ja Marcukselle oli epäselvää, mitä varten taitoja hänelle opetettiin, kunnes senaattori selvitti hänelle, että hänet oltiin lähettämässä kymmenen muun henkilön kanssa Kreikkaan maita tutkimaan ja kartoittamaan sekä kuuntelemaan sen maailmankolkan tapahtumia. Sinne Marcus lähetettiinkin kymmenen muun nuorukaisen kanssa, jotka olivat tosin peräisin alemmasta säädystä, plebeijistä eli tavallisesta kansasta. Tämä antoi tavallaan luontaisesti johtajanroolin Marcukselle. Matka koitui kuitenkin neljän miehen kuolemaksi ja loppu ryhmä aloitti työnsä tekemisen saavuttuaan perille. Yhdessäolonsa aikana kaikista joukon jäsenistä on tullut hyviä ystäviä keskenään ja kaikki ovat valmiita toimimaan Rooman parhaaksi.

Nykytilanne: Johtaa nykyisin pientä roomalaisjoukkoa, johon kuuluu Marcuksen lisäksi 6 muuta henkilöä (4 kuoli matkan aikana). Joukko kiertää Kreikassa tarkoituksena kartoittaa maata ja selvittää muutenkin alueen asioita. Marcus suorittaa annettua tehtävää hyvin huolellisesti yhdessä miestensä kanssa ja he ovat parhaansa mukaan yrittäneet sopeutua kreikkalaisten joukkoon, jotteivät herättäisi turhaa huomiota. Jokainen heistä osaakin jo puhua vähintään alkeellista kreikkaa jos ei muuta ja he ovat olleet jo muutamia kuukausia tässä vieraassa maassa. Välistä joukkio liikkuu yhdessä, välistä erikseen ja elävät niin ihan autioillakin mailla kuin kaupungeissa, hankkien
elantoaan pienillä hommilla.

Taidot: Erittäin hyvä käsittelemään miekkaa ja kilpeä sekä muutenkin taidokas taistelemaan. Hallitsee myös sotapäällikön taitoja ja on erinomainen taktikko. Marcus osaa pitää myös hyviä puheita ja osaa sekä latinaa että kreikkaa, ensimmäistä täysin sujuvasta ja kreikkaakin melko hyvin, jonka lisäksi kielitaito parantunut Kreikassa ollessa. Sotilaalle ja henkivartijalle tyypillisesti hyväkuntoinen, melko vahva ja nopea, muttei mitenkään tavallista sotilasta tai henkivartijaa enempää. Osaa käyttää kuitenkin päätään ongelmien ratkomiseen hyvin ja on kykenevä sekä lukemaan, että kirjoittamaan.

Heikkoudet: Teoreettiset asiat ovat hankalia Marcukselle, erityisenä mainintana politiikka ja filosofia, joista hän ei
juurikaan ymmärrä. Marcus ei ole myöskään taitava suurten kokonaisuuksien hahmottamisessa ja ymmärtämisessä, minkä vuoksi hänestä ei ole niinkään suurempien sotajoukkojen johtajaksi tai muuhunkaan työhön, missä tarvitsee
käsitellä laajoja asioita. Vaikka osaa taistella hyvin, niin keihään käyttäminen on hivenen kömpelöä – varmasti ainakin hopliittien mielestä, jotka ovat paljon taitavampia siinä. Uskollisuutensa vuoksi Marcusta on myös helppo
käyttää hyväksi, jos vain saa ensin tämän luottamuksen. Vihastuessaan saattaa myös olla liiankin äkkipikainen, mikä myös on heikkoutena.

Aseet: Keihäs, joka pituudeltaan jonkin verran ylitse kahden metrin ja jonka varsi on puuta ja terä tehty pronssista. Sen lisäksi kaupan kautta saatu yhdenkäden miekka, joka muistuttaa paljolti roomalaisten myöhemmin käyttämiä gladiuksia ja pituutta miekalla on noin 70cm. Lisäksi mukana on pyöreä, hopliittimallinen kilpi, joka on tehty puusta ja päällystetty ohuella pronssikerroksella. Kilvessa on tunnuksena kirjainyhdistelmä SPQR, Senatus Populusque Romanus (eli Rooman senaatti ja kansa). Omistaa myös säärisuojat ja pronssisen korintilaiskypärän.

Tavarat: Aseiden ja vaatteiden lisäksi tärkeimmät mukana kulkevat tavarat ovat muistiinpanovälineitä eli kirjoitustavarat. Sen lisäksi Marcuksen mukana on jonkinasteinen kartta seuduista, joskin varsin suuripiirteinen sellainen. Hänellä on kaulassaan myös hopeinen koru, joka esittää sudenpäätä ja jonka Marcus uskoo tuovan onnea. Lisäksi hänellä on mukanaan myös veitsi, joka on tarkoitettu lähinnä arkisiin käyttötarkoituksiin.