Antarionan

Nimi: Antarionan
Lempinimi: Antar
Rotu: ihminen
Ikä: 18 kesää
Tärkeimmät henkilöt: äiti Tarine ja isä Helios Pennaanalainen (spartalainen)
Asema: nousukassuvun ainoa poika, pyrkii Zeuksen papiksi
Asuinpaikka: Ateena, syntynyt Spartassa
Ammatti: tyhjäntoimittaja

Luonne:
Antarionan on muita parempi, tärkeämpi ja viisaampi, minkä hän tietää oikein hyvin. Hän ei näe omaa napaansa pidemmälle eikä häntä pohjimmiltaan kiinnosta, miten hänen tekonsa vaikuttavat muiden elämään. Poika on kuitenkin saanut hyvän tapakasvatuksen eikä hänelle tulisi mieleen loukata ihmisiä suoraan. Kasvoilla lähes aina näkyvä kohtelias hymy ei ole kuitenkaan mikään tae sille, että Antar arvostaa tai edes sietää keskustelukumppaniaan.
Hän pyrkii ystävystymään niiden henkilöiden kanssa, joista voisi olla jotain hyötyä hänen tulevaisuutensa kannalta. Muutettuaan Ateenaan äitinsä kanssa hän keksi haluavansa papiksi. Se oli pettymys äidille, joka oli toivonut pojastaan poliitikkoa , mutta jääräpäinen nuori meni mieluummin syömälakkoon kuin antoi periksi, mitä äiti ei kestänyt nähdä.

Voisi sanoa, että tuhlaileva elämäntyyli ja äidin jatkuva paapominen ovat hemmotelleet pojan pilalle, mutta sitä kumpikaan ei myöntäisi. Onhan vain hyvä, että tietää paikkansa yhteiskunnassa, muuten ihminen taantuu pahimmillaan satyyrien tasolle. Antarionan halveksii puoli-ihmisiä ja niiden puhekyky jaksaa ihmetyttää poikaa aina uudestaan. Eikö puhumiseen tarvitaan ajattelukykyä…
Hän on tottunut juoksemaan kaikenmaailman kissanristiäisissä, mutta hän ei pidä tyhjänpäiväisistä kutsuista. Jatkuva syöminen, juominen ja säästä puhuminen on ikävystyttävää. Se on turhaa ja hän on kyllästynyt siihen.

Papiksi pääseminen on hänen suuri päämääränsä. Pyhiä miehiä vaikutusvaltaisempia ihmisiä ei löydä helpolla: ihmiset ottavat heidän sanansa todesta, koska haluavat uskoa niihin. Ja olisihan se aika hienoa saada syvä yhteys jumaliin…
Harmi vain, että etenkin perinteisten koulukuntien opetusten mukaan papiksi pääsee vain, jos isä on ollut pappi (mitä se äijä ei todellakaan ole) tai jos kuoleva pappi antaa siunauksensa. Nuo tavat ovat perin vanhanaikaisia eikä poika pelkää, että ne hidastaisivat hänen pyrkimyksiään. Vielä hän ei kuitenkaan ole valmis ja valaistumista odotellessaan hän käy uskonnollisen miehen pitämää koulua, vuorotellen sivistää itseään sekä pyörittelee silmiään lapsellisille aiheille.

Kaikesta huolimatta poika on epävarma itsestään ja kaipaa isähahmoa elämäänsä, vaikka ei sitä itse myönnä. Viileä ja laskelmoiva suhtautuminen muihin ihmisiin on eräänlainen suojakeino, sillä turvallinen muuri on helpompaa luoda ympärilleen, jos ei ole liian avoin.

Ulkonäkö:
Nuorukaisen ruumiinrakenteesta näkee, ettei hän ole tehnyt päivääkään fyysistä työtä elämänsä aikana. Siroista käsivarsista löytyvä liha on pehmeää, ja ihonsa puolesta sormet näyttävät olevan peräisin naisen kädestä. Hänellä on kuitenkin melko erottuvat luut, jotka tuovat olemukseen ripauksen miehekkyyttä. Ensi silmäyksellä Antarionan saattaa vaikuttaa ruipelolta linnunpoikaselta, joka uhittelee kaikille isommilleen, mutta asiasta ei kannata huomauttaa ylpeälle nuorukaiselle. Pituudeltaan hän ei erotu massasta, sitä on kertynyt noin 170 cm.
Pitkien ripsien kehystämät silmät ovat hailakan harmaat, mikä saa pojan katseen helposti näyttämään etäiseltä. Jos hän erehtyisi käyttäytymään kummallisesti joku voisi väittää, että hän näkee hereilläkin unikuvia. Antarionanin huolitellut kulmakarvat eivät tavallisesti kurtistu ja ärsyyntymisen asteen näkee silmien jäykästä kapenemisesta.Nuorukaiselle ei vielä kasva kunnollista partaa ja haituvat hän poistattaa.
Hän pukeutuu huolellisesti ja käyttää polvet peittäviä vaatteita. Tärkeissä tapahtumissa hän käyttää täyspitkää kitonia, vaikka joidenkin mukaan se on hänen arvoiselleen henkilölle vain hienostelua. Nuorukainen omistaa monta paria nahkasandaaleja, joissa on koristeellisia punoksia.


Menneisyys:
Antarionan syntyi Spartassa ja varhaislapsuutensa hän eli tiukassa yhteiskunnassa. Hänen äitinsä oli melko tavallisen sotilaan vaimo eikä elämä ollut hehkeää, arjen raskauden lisäksi he näkivät perheen päätä vain muutaman kerran viikossa – isä viihtyi kasarmilla varsin hyvin. Sinä kesänä, kun poika täytti kahdeksan vuotta, äiti Tarine sai tarpeekseen. Hän oli kotoisin merenrantakaupunki Gytheonista ja täkäläisen mahtimiehen tytär, mutta Spartan valloituksen jälkeen hän oli joutunut muuttamaan. Hän ei ollut joutunut orjaksi, vaikka siltä elämä välillä tuntuikin. Eräänä päivänä Tarine jonotti tuntikausia eforin avustajan puheille ja mustan silmän ansiosta hän sai luvan lähteä pois.
Jo samana päivänä he muuttivat Ateenaan, tuohon ihmeiden kaupunkiin. Pojan koulutus vietiin loppuun ateenalaisin keinoin ja hän tutustui monimutkaiseen seurapiirielämään. Isää näkyi enintään kerran vuodessa, mikä oli huolehtivan äidin mielestä liiankin paljon. Antar varttui ateenalaiseksi ja päivät siellä muualla ovat muista vain. Kaikesta ylellisyydestä ja joutilaisuudesta huolimatta hänestä kuitenkin tuntuu, että elämässä on jotain tärkeää saavuttamatta. Mutta mitä?

Nykytilanne:
Elää Ateenassa äitinsä unelmaa eikä tiedä mikä on hänen tehtävänsä maailmassa.

Vahvuudet ja heikkoudet:
Omantunto ei häiritse valehtelua ja jos se yrittää rajoittaa hänen tekemisiään, on tuo ääni helppo järkeillä pois. Puhuminen on muutenkin sujuvaa ja hän käyttää mielellään monimutkaisia korulauseita. Hänellä on hyvä kasvomuisti, mutta huono nimimuisti.
Hän ei ole harrastanut urheilua sen enempää kuin on ollut pakko, joten hän ei ole vahva tai kestävä. Toisaalta nuorukainen ei usko tarvitsevansa noita vulgaareja ominaisuuksia.

Aseet:
Mihin hän sellaisia muka tarvitsee?

Tavarat:
Kaupungilla liikkuessaan hän kantaa kaulassaan rahapussia, tietenkin vaatteiden alla. Muita esineitä hänellä on mukanaan vain tarpeen mukaan.