Myrskysäällä

Aallot iskivät vasten teräviä rantakallioita murtuen niihin, lennättäen pärskeitä kaikkialle ympärilleen. Oli iltapäivä vaikka aurinkoa ei näkynytkään harmaiden pilvien takaa josta pisaroi vettä maahan ja merelle. Mereltä kävi luja tuuli tuoden mukanaan meren ja sateen tuoksua. Tuntui kuin kaikki olisi peittynyt sadepilvien harmauteen ja itse meri oli tumma aaltoillen voimakkaasti vaahtopäiden näkyessä kauas. Oli mitä huonoin sää olla merellä, Poseidon olkoon armollinen laivoille merellä nyt. Satama alue oli tyhjä ja muutenkin ranta-alueet, kuka nyt tässä säässä haluaisi ollakkaan ulkona?

Siitäkin huolimatta yksi sielu oli ulkona seisoen rantakalliolla kädet sivuilla levällään antaen tuulen puhaltaa kasvoihin jotka lennättivät tummia märkiä hiuksia ja silloin tällöin aallon murtuessa vasten kalliota lennätti vesi pärskeitä ylös kastellen kalliolla seisovaa henkilöä. Thalassa piti tästä eikä suinkaan pelännyt. Hän kuunteli merta, aaltoja, sadetta ja tuulta. Hänen tummansininen pukunsa oli litimärkä valuen vettä ja kuitenkin ollen tuulen riepotuksessa. Olisi uskomatonta, että hänen lisäkseen olisi ketään muuta täällä, näillä rantakallioilla joita pidettiin yleisesti vaarallisina. Koskaan ei tosin tiennyt kuka tai mikä tänne eksyi tai tiensä löysi. Thalassa oli nähnyt täällä ja merellä tapahtuvan monia asioita ikäviä ja ihmeellisiä. Joskus tosin ihmiset mietityttivät häntä. Thalassa oli nähnyt monia jotka tulivat rannalle miettimään tai olemaan etsien vastausta johonkin, mutta jos etsi vastausta merestä, se olisi kuin etsisi tietä karikkojen välistä eikä löydä sitä. Pitää tietää mitä etsii ja joskus etsijälle käy onni ja tämä löytää etsimänsä. Harva tuskin sitä Poseidonilta etsi, ihmiset kun kääntyivät hädässään kenen puolelle tahansa. Thalassa ei, hän kunnioitti toisia mutta Poseidon oli ylin hänelle. Thalassa kääntyi sivuttain välttäen suolaisten pärskeiden osumista kasvoihinsa siirtäen sitten märkiä hiuksiaan pois kasvoiltaan jonne tuuli oli ne puhaltanut.

Thalassa katseli ympärilleen tyynnesti ojennellen hieman kangistuneita sormiaan, sillä sää oli varsin kylmä ja sormet hiukan kohmeessa mutta ei hänellä itsellään kylmä kuitenkaan ollut. Kai pitäisi alkaa lähtemään jonnekin suojaan sateelta mutta kotiin ei Thalassa halunnut mennä. Isä ja äiti olivat taas riidoissa ja isoveli jossakin kaupungilla viihtymässä, joten sinnekkään ollut mitään järkeä mennä. Hiukan mietteissään Thalassa käveli pois kalliolta kivikkoiselle polulle joka kulki tästä rantakallioiden lähellä.