Homo Equus Sapiens Sapiens

Tappaa ja tappaa. Täällä metsässä se taisi olla jokin trendi tai tapa ilmaista itseään, sillä jo lammelle päästyä lähti kasaantumaan sellainen ongelmarykelmä, joka sai hallakonkimonkin niskavillat pystyyn. Paikalle rynnistänyt puhtaan kimo orii ja tuon mitä parhaiten alitajuntaan jysähtävät sanat vetivät hetkeksi ruunan epätoivon kierteeseen. Pidettiinkö häntä tammana ? Oikuttelevana, vaikeana... sellaisia pompuloita kantavana naikkosena, joka kaikessa kauheudessaan terrorisoi miehistä elämäntyyliä ?
"Anna mennä, Deiros!"
Kautta jouhieni, tuollaiselle kukolle pitäisi antaa opetus ja kukas muukaan olisi parempi tekemään sen kuin Deiros ? Siinä missä Odoriksen haaremi kiljui kannustuksia, niin pieni poninpuolikas puolestaan tömisteli maata ja puisti raivokkaasti nyrkkiään - hänen "johtajansa" ei häviäisi moiselle tusinaturisijalle, joka vielä panetteli viatonta kolmatta osapuolta. Ehem, siis jos Lykos katsottiin sormien välistä viattomaksi, koska hänhän se sinne lähteeseen kuperkeikkasi...

Ja oli oikeastaan nuoremman onni, ettei tämä ollut avannut sanaista-arkkuaan katsoessa tuota mittelöä. Potkuja, lyöntejä... hyvä, etteivät oriit käyttäneet jo hampaitakin vastapuolen korvanlehtiin. Ei tällainen kaupunkilainen osannut suurinpiirtein ladata kavioilla taaksepäinkään, puhumattakaan siitä, kuinka selvä voittajan titteli olisi parin sekuntin tunnustelun jälkeen.
"Ja olkaa te kiljukaulat hiljaa siellä! Hyvä, Deiros!"
Kuinkahan pahasti yksi oripari voisi nuojia itsensä ? Ihmisten mittelöissä tuollaiset kärhämät selvitettiin miekoin ja painimallakin, kun nyt Lykos näkemisen perusteella osasi arvailla. Mutta metsäläiset... oli niissä päänvaivaa satsi satsilta enemmän.
    Auts, tuo potku varmaan teki kipeää! Sitä paitsi kimossa karvapeitteessä alkoi näkymään verinoria, joten tässä vaiheessa Lykos näki parhaakseen peittää silmänsä käsillään ja huutaa sokkona kannustuksiaan:
"Täräytä taju kantaalle, täräytä!"

// Tulipas edistämätön vuoro ¬___¬''