So, let's see what you have got

Chiken tuima ja selvästi vihainen ilme sai Merian laskemaan katseensa ja hän jähmettyi paikoilleen. Pian nuorukaisen suusta purkautui kuitenkin raikuva nauru, vaikka tyttö oli odottanut vähintäänkiin saarnaa ja vaatimusta tavata hänen omistajansa, jotta mies saisi hyvitystä orjan äskeisestä käytöksestä. Seuraavat lauseet saivat Merian entistä enemmän ihmetyksen valtaan: mies käyttäytyi aivan sopimattomasti kun ei edes tiuskassut hänelle. Mitä tästäkin pitäisi ajatella? Tuollainen olkia kohautteleva asenne äskeisille solvauksille hämmensi Meriaa, hän ei ollut koskaan ennen nähnyt kenenkään vapaan ihmisen käyttäytyvän noin, minkä takia hän osasi vain istua paikoillaan samalla kun pää löi tyhjää. Etenkin toisen kumartamisen tapainen liikehdintä – älä nyt putoa – sai hänet häkeltymään.

Mutta nyt hänen pitäisi sanoa jotain, ennen kuin mies oikeasti lähtisi palvelijan perään!
"Ei…. öm…. älä lähde, sainhan annettua viestin palvelijalle ja se oli tehtävänä. Kaikki on siis kunnossa", hän sanoi ja yritti samalla vakuuttaa myös itseään. Se ei oikein onnistunut, minkä takia hän ryhtyi ajattelemaan nuorukaista itsensä sijaan.
Jos Chiken viimeinen lause ei ollut vitsi, oli egyptiläisen tila huolestuttava. Ei kuluisi pitkään, ennen kuin joku käyttäisi hyväkseen toisen avuliaisuutta ja kokonaisvaltaista höpsöyttä. Ja tällä hetkellä Merialla oli täysi syy uskoa, että mies vielä tekisi hymyillen kaiken mitä häneltä pyydettäisiin. Siitä huolimatta apu oli kuitenkin ollut hyödyllistä.

"Mutta, kiitos Chike äskeisestä. Minun on pakko lähteä pian, etten ole myöhässä, mutta miten voin korvata tämän?"
Hänelle oli annettu apua, joten tietenkin hänen piti maksaa takaisin, jottei jäänyt toiselle velkaan. Ja jos samassa jamassa olevien ihmisten tulee auttaa toisiaan. Sillä kun Meria ei seurannut tarkkaan mitä ajatteli ja sanoi, hän suhtautui mieheen kuin kaltaiseensa – toiseen orjaan. Olihan toinen hylännyt kaikki muodollisuudet ja samalla terveen järjen.

Jos Meria olisi tiennyt Chionen taustan, ei tyttö ehkäpä olisi egyptiläisen käyttäytymistä niin kovinkaan paljon ihmetellyt. Chione oli itsekin ollut orja, joten hänelle oli luonnollista suhtautua toiseen orjaan vertaisenaan. Vaikka kyllä nainen sittenkin taisi olla poikkeus poikkeuksienkin joukossa, sillä huolimatta menneisyydestään ei Chione nöyristellyt lainkaan edes "ylempiarvoistensa" edessä, jos oli koskaan nöyristellytkään. Chione oli yksinkertaisesti liian vaikealuontoinen kenenkään alistettavaksi, orjaksi, - nainen teki mieluiten mitä itse halusi. Mutta ei Chione sen puoleen osannut kohdella alempiarvoisiaankaan (sikälimikäli niitä kuvitellusti löytyi tämän niin kutsutun vapaan miehen kohdalla) yhtään sen huonommin tai paremmin kuin vertaisiaankaan.

Joten yhä hieman huolestunut katse tyyntyi ja olemus rentoutui Merian kuitattua asian kunnossa olevaksi, - Chione suoristi selkänsä ja venytteli hieman, pyyhkäisten ajatuksissaan sinimustia, piikkeinä pöyhöttäviä lyhyitä hiuksia kädellään luoden levollisen silmäyksen ympärilleen hämärässä kapakassa ennen kuin käänsi katseensa takaisin Meriaan. Huulille kohosi huoleton hymy tytön kiitoksien johdosta. "Ilo oli minun puolellani, hyvä vain että minusta oli jotain apua, ainakin toivottavasti." nainen hymyili. "Ja katsellaan sitä korvausta myöhemmin." hyväntahtoinen naurahdus, mutta silmien ilme paljasti että nainen vain pahastuisi, jos Meria rupeaisi hänelle jotain maksuksi tyrkyttämään. Ei hän mitään vaatisi tai suostuisi ottamaan korvaukseksi, ihan mielellään ja vapaaehtoisestihan hän oli tyttöä auttanut. "Pidä huoli itsestäsi ja yritä pysyä poissa ongelmista." Chione lisäsi vielä luoden huolehtivan katseen tyttöön ennen kuin vilkaisi kapakan ovelle päin. Achazkin näytti palanneen sisälle (suuren miehen olemus erottui väkisinkin ovenpielestä), joten tilanne ulkonakin oli varmasti jo kunnossa.

Vasta jälkikäteen tyttö tajusi, että hän oli kutsunut nuorukaista nimellä. Toinen ei reagoinut mitenkään, mikä osoitti taas todeksi sen, ettei Chike ymmärtänyt mitään arvoista ja asemista. Siihen oli hyvin vaikeaa tottua, mutta tarkemmin ajateltuna se oli Merian kannalta vain hyvä asia.
Aina avulias egyptiläinen kieltäytyi vastapalveluksesta niin diplomaattisen sujuvasti, että Meria itse ei tajunnut laisinkaan pahastua, vaikka periaatteessa siihen olisi syytä. Onhan vastapalveluksesta kieltäytyminen kovin epäkohteliasta. Tuskinpa Chike myöhemmin edes muistaisi asiaa ja vaatisi Meriaa tekemään jonkun vaivalloisen palveluksen.

Tytön katse seurasi Chiken vilkaisua ovelle ja nähdessään tuttuja ihmisiä hän tajusi vinkin.
"Kyllä, yritän", hän vastasi, luisui alas tuoliltaan ja niksautti polviaan tottumattomasti johonkin niiauksen tapaiseen. Hän huomasi itsekin elehdintänsä hullunkurisuuden, joten tyttö hymyili vaivaantuneesti ja lähti ovea kohti.

Kävellessään hän ei edes muistanut vaaraa, joka oli aikaisemmin vaaninut oven takana, sillä hänen pääkoppansa oli täydessä työn touhussa, kun Meria ihmetteli egyptiläisnuorukaisen omalaatuisuutta ja kummallisia tapoja. Väkisinkin ajatukset lipsuivat siihen, kuinka hän voisi tulevaisuudessa hyötyä toisen hyväntahtoisuudesta. Sivistyneellä tavalla, tietenkin.

((olikohan tämä tässä? Kiitos siinä tapauksessa pelistä :> ))

(( jees, eiköhän se tässä ollut. Kiitokset vain itsellesi peliseurasta.(: ))