bad company
Arkhaios :: Kaupunkivaltiot :: Korintti
Sivu 1 / 2
Sivu 1 / 2 • 1, 2 
bad company
Layla Ma Maalis 01 2010, 22:30
(( kuka tahansa saa vapaasti liittyä ))
Chione
Chione oli pulassa. Teknisesti ottaen se ei ollut hänen omaa syytään, - no ei ainakaan ihan täysin. Oikeastaan se oli sen... sen humaltuneen miehen syytä, jonka nimeä hän ei edes tiennyt, mutta jos se mies ei olisi lähtenyt juuri silloin hakemaan lisää olutta ja kaatunut juuri silloin Chionen päälle, tätä ei olisi tapahtunut. Katsos kun alunperin Chionen päivä oli ollut ihan tavallinen, - niin tavallinen kuin mieheksi naamioituneella naisella saattoi päivä olla. Mitään erikoisempaa ei ollut tapahtunut. Chionen oli ollut tarkoitus lähteä iltaisen kapakkavuoronsa päätteeksi suoraan majapaikkaansa, mutta nainen olikin päätynyt pelaamaan "yhden" erän muutaman puolitutun merimiehen kanssa yhden ystävänsä vuoksi (!), - ja siitä ne ongelmat sitten alkoivatkin. Luonnollisesti he pelasivat rahasta tai oluesta, miten vain. Hänen ystävänsä oli jossain vaiheessa sammunut pöydän ääreen, mutta Chione oli jatkanut peliä paria merimiestä vastaan, onnistuen varsin voitokkaasti huijaamaan noilta lähes koko heidän pienen omaisuutensa, - toki tilannetta edesauttoi se, että merimiehet alkoivat pikkuhiljaa humaltumaan hörppiessään varsin reippain ottein olutta jokaisen tappiollisen erän jälkeen, mutta eivät nuo muutenkaan mitään kovin teräväpäisiä olleet. Myönnettäköön, että Chioneenkin taisi iskeä lievä ahneus; peli olisi kannattanut suosiolla jättää jo aiemmin kesken, kun hän oli ollut jo voitolla, mutta nainen oli vain jatkanut pelaamista vaikka merimiehet alkoivatkin pikkuhiljaa menettää kärsivällisyyttään hävittyään viimeisetkin roposet taskujensa pohjalta. Mutta juuri kun Chione sitten oli ollut lähdössä (toisinsanoen kerännyt vikkelin sormin voittonsa parempaan talteen), oli viereisestä pöydästä noussut jaloilleen humaltunut mies, joka onnistui kompastumaan omiin jalkoihinsa ja aiheutti mennessään ketjureaktion; ensin hän kaatoi mukanaan Chionen, Chione kaatoi mukanaan pelipöydän ja merimiehet hyppäsivät jaloilleen (kaikki paitsi hänen sammunut ystävänsä, joka ei edes herännyt kapakan meteliin) nähdäkseen juuri kuinka Chionen tunikan suojista kierähti esiin pari valenoppaa. Lopun voittekin varmaan arvatakin. Viaton hymy ei ollut aivan täysin riittänyt huijaamaan merimiehiä, jotka eivät olleet vielä tarpeeksi humalassa ollakseen tajuamatta Chionen huijanneen heitä koko pelin ajan, - joten kyllä, tässä sitä nyt mentiin, juostiin pitkin Korintin pikkuhiljaa hiljeneviä, iltaisia katuja henkensä edestä, paria kappaletta järkälemäisiä ja melkoisen suuttuneita, möykkääviä merimiehiä karkuun.
Juokseminen alkoi pikkuhiljaa ottaa voimille, mutta toisaalla takanapäin möykkäävät merimiehet toimivat hyvänä kannustimena nuorelle naiselle, - tai sitähän pitäisi sanoa siis, että nuorelle miehelle. Siltä Chione siis näytti, - no ei tietenkään ihan täysin, mutta riittävän paljon, että useimmat uskoivat hänen olevan vain egyptiläisten tapaan harvinaisen kaunis poika suurine silmineen ja sinertävänmustine, pystyssä sojottavine, lyhyine hiuksineen. Ei ollut kuitenkaan aikaa tasata hengitystä; kevyt loikka parin laatikon ylitse, pujahdus myyntikojujen välistä ja säntäys varjoisalle kujalle, - läheisessä puuhäkissä ollut kana säikähti ja alkoi kotkottaa siipiään häkkiä vasten leyhyttäen, muutaman sulan leijaillessa ilmassa. Chione oli kuitenkin jo kadonnut näkyvistä vihaisen kauppiaan kiirehtiessä paikalle.
Chione säntäsi pois kujalta ja pysähtyi hetkeksi luoden ympärilleen nopean silmäyksen, kuulostellen omalta hengästyneeltä hengityksiltään mahdollisesti lähestyviä askeleita; kädessään tuo puristi yhä pientä palkintopussiaan, - jos hän olisi palauttanut huijaamansa varat merimiehille, hän olisi ehkä päässytkin helpommalla, mutta mitä hauskaa siinä nyt olisi ollut? Ei hän koko vapaailtaansa pelaamiseen ollut tuhlannut antaakseen voittonsa noin vain takaisin, - vaikka ei niitä nyt ihan virallisesti voinut voitoksi sanoa... rehelliseksi ainakaan. Muutama ohikulkija näytti luovaan hengitystään tasailevaan nuorukaiseen kummastuneen katseen, mutta Chione ei kiinnittänyt heihin huomiota, vaan kääntyi ympäri ja läksi hölkkäämään katua pitkin rauhallisemmin, vilkuillen kuitenkin aika-ajoin taakseen, odottaen vain näkevänsä pari tuttua, kookasta hahmoa takanaan... Samassa Chione törmäsi suoraan päin jotakuta, - vilkuillessaan olkansa ylitse nainen ei luonnollisestikaan katsonut kovin tarkkaan eteensä ja siitä syystä tuo muksahti nyt koko kevyellä painollaan jotakuta vierasta vasten, onnistuen vain vaivoin välttymään kaatumiselta. Hetken aikaa Chione ehti jo pelätä törmänneensä suoraan merimiehiin, mutta tajusi nopeasti, ettei kyseessä ollutkaan hänen, öhöm, välttämänsä merimiehet vaan joku aivan toinen. "Anteeksi... en huomannut sinua..." nainen huohotti rintakehä kohoillen, ääni hengästyksestä käheänä ja vilkaistuaan vielä kerran taakseen kohdisti nyt katseensa henkilöön, johon oli vahingossa sattunut törmäämään.
Chione oli pulassa. Teknisesti ottaen se ei ollut hänen omaa syytään, - no ei ainakaan ihan täysin. Oikeastaan se oli sen... sen humaltuneen miehen syytä, jonka nimeä hän ei edes tiennyt, mutta jos se mies ei olisi lähtenyt juuri silloin hakemaan lisää olutta ja kaatunut juuri silloin Chionen päälle, tätä ei olisi tapahtunut. Katsos kun alunperin Chionen päivä oli ollut ihan tavallinen, - niin tavallinen kuin mieheksi naamioituneella naisella saattoi päivä olla. Mitään erikoisempaa ei ollut tapahtunut. Chionen oli ollut tarkoitus lähteä iltaisen kapakkavuoronsa päätteeksi suoraan majapaikkaansa, mutta nainen olikin päätynyt pelaamaan "yhden" erän muutaman puolitutun merimiehen kanssa yhden ystävänsä vuoksi (!), - ja siitä ne ongelmat sitten alkoivatkin. Luonnollisesti he pelasivat rahasta tai oluesta, miten vain. Hänen ystävänsä oli jossain vaiheessa sammunut pöydän ääreen, mutta Chione oli jatkanut peliä paria merimiestä vastaan, onnistuen varsin voitokkaasti huijaamaan noilta lähes koko heidän pienen omaisuutensa, - toki tilannetta edesauttoi se, että merimiehet alkoivat pikkuhiljaa humaltumaan hörppiessään varsin reippain ottein olutta jokaisen tappiollisen erän jälkeen, mutta eivät nuo muutenkaan mitään kovin teräväpäisiä olleet. Myönnettäköön, että Chioneenkin taisi iskeä lievä ahneus; peli olisi kannattanut suosiolla jättää jo aiemmin kesken, kun hän oli ollut jo voitolla, mutta nainen oli vain jatkanut pelaamista vaikka merimiehet alkoivatkin pikkuhiljaa menettää kärsivällisyyttään hävittyään viimeisetkin roposet taskujensa pohjalta. Mutta juuri kun Chione sitten oli ollut lähdössä (toisinsanoen kerännyt vikkelin sormin voittonsa parempaan talteen), oli viereisestä pöydästä noussut jaloilleen humaltunut mies, joka onnistui kompastumaan omiin jalkoihinsa ja aiheutti mennessään ketjureaktion; ensin hän kaatoi mukanaan Chionen, Chione kaatoi mukanaan pelipöydän ja merimiehet hyppäsivät jaloilleen (kaikki paitsi hänen sammunut ystävänsä, joka ei edes herännyt kapakan meteliin) nähdäkseen juuri kuinka Chionen tunikan suojista kierähti esiin pari valenoppaa. Lopun voittekin varmaan arvatakin. Viaton hymy ei ollut aivan täysin riittänyt huijaamaan merimiehiä, jotka eivät olleet vielä tarpeeksi humalassa ollakseen tajuamatta Chionen huijanneen heitä koko pelin ajan, - joten kyllä, tässä sitä nyt mentiin, juostiin pitkin Korintin pikkuhiljaa hiljeneviä, iltaisia katuja henkensä edestä, paria kappaletta järkälemäisiä ja melkoisen suuttuneita, möykkääviä merimiehiä karkuun.
Juokseminen alkoi pikkuhiljaa ottaa voimille, mutta toisaalla takanapäin möykkäävät merimiehet toimivat hyvänä kannustimena nuorelle naiselle, - tai sitähän pitäisi sanoa siis, että nuorelle miehelle. Siltä Chione siis näytti, - no ei tietenkään ihan täysin, mutta riittävän paljon, että useimmat uskoivat hänen olevan vain egyptiläisten tapaan harvinaisen kaunis poika suurine silmineen ja sinertävänmustine, pystyssä sojottavine, lyhyine hiuksineen. Ei ollut kuitenkaan aikaa tasata hengitystä; kevyt loikka parin laatikon ylitse, pujahdus myyntikojujen välistä ja säntäys varjoisalle kujalle, - läheisessä puuhäkissä ollut kana säikähti ja alkoi kotkottaa siipiään häkkiä vasten leyhyttäen, muutaman sulan leijaillessa ilmassa. Chione oli kuitenkin jo kadonnut näkyvistä vihaisen kauppiaan kiirehtiessä paikalle.
Chione säntäsi pois kujalta ja pysähtyi hetkeksi luoden ympärilleen nopean silmäyksen, kuulostellen omalta hengästyneeltä hengityksiltään mahdollisesti lähestyviä askeleita; kädessään tuo puristi yhä pientä palkintopussiaan, - jos hän olisi palauttanut huijaamansa varat merimiehille, hän olisi ehkä päässytkin helpommalla, mutta mitä hauskaa siinä nyt olisi ollut? Ei hän koko vapaailtaansa pelaamiseen ollut tuhlannut antaakseen voittonsa noin vain takaisin, - vaikka ei niitä nyt ihan virallisesti voinut voitoksi sanoa... rehelliseksi ainakaan. Muutama ohikulkija näytti luovaan hengitystään tasailevaan nuorukaiseen kummastuneen katseen, mutta Chione ei kiinnittänyt heihin huomiota, vaan kääntyi ympäri ja läksi hölkkäämään katua pitkin rauhallisemmin, vilkuillen kuitenkin aika-ajoin taakseen, odottaen vain näkevänsä pari tuttua, kookasta hahmoa takanaan... Samassa Chione törmäsi suoraan päin jotakuta, - vilkuillessaan olkansa ylitse nainen ei luonnollisestikaan katsonut kovin tarkkaan eteensä ja siitä syystä tuo muksahti nyt koko kevyellä painollaan jotakuta vierasta vasten, onnistuen vain vaivoin välttymään kaatumiselta. Hetken aikaa Chione ehti jo pelätä törmänneensä suoraan merimiehiin, mutta tajusi nopeasti, ettei kyseessä ollutkaan hänen, öhöm, välttämänsä merimiehet vaan joku aivan toinen. "Anteeksi... en huomannut sinua..." nainen huohotti rintakehä kohoillen, ääni hengästyksestä käheänä ja vilkaistuaan vielä kerran taakseen kohdisti nyt katseensa henkilöön, johon oli vahingossa sattunut törmäämään.
Layla- Vierailija
Vs: bad company
Connacht Pe Maalis 05 2010, 11:47
Megistias oli epätavallisen hyvällä tuulella. Tai no, jos tarkkoja ollaan, parmempi kuvaus olisi kaiketikin ollut 'kohtalaisessa humalassa', mutta oli hänellä muitakin syitä olla iloinen. Oli saapunut Korinttiin toissapäivänä, ja käynyt tuottoisaa kauppaa villakankailla jotka oli hankkinut halvalla Syrakusassa, ja lastannut sitten laivansa täyteen miekkoja sekä keihäänkärkiä, joista oli kova kysyntä hänen kotikaupungissaan sillä hetkellä. Merimies kävi mielellään Korintissa, se tuntui aina niin kodikkaalta kaupungilta, mistä kiitos kuului ennen kaikkea paikallisten järkevälle suhtautumiselle kaupankäyntiin. Sekin varmasti auttoi, että Syrakusan satoja vuosia sitten perustaneet siirtolaiset olivat kotoisin Korintista, joten he olivat oikeastaan kaukaisia sukulaisia. Valtaosa paikallisista totta kai piti Megistiaksen kaltaisia 'siirtokuntalaisia' sivistymättöminä moukkina, mutta se ei miestä haitannut niin kauan kun kauppa kävi ja kirstut täyttyivät drachmoista.
Merimies talsi nyt kaupungin ahtailla kujilla illan hämärtyvässä valossa, etsien sopivaa viinitupaa jossa poiketa ennen kuin palaisi alukselleen. Päältä päin tuosta parrakkaasta miehestä oli vaikea päätellä, että hän oli varsin hyvin toimeentuleva ja arvostettu kauppias. Hän oli pukeutunut yksinkertaiseen harmaaseen tunikaan, joita useimmiten näki tavallisten merimiesten, eikä noiden komentajien, yllä. Myös miehen korpinmusta parta ja hiukset olivat päässeet kasvamaan tavallista pidemmiksi viimeisimmän merimatkan aikana, mikä antoi hänen olemukselleen hieman villin ilmeen. Tyhjentynyt viinileili roikkui rennosti olkapäällä, ja miehen kävelytyylissä oli rehvakasta keinuntaa. Ainoa asia, joka jollain tapaa vihjasi että tuo kenties oli hiukan enemmän kuin tavanomainen merikarhu, oli miehen oikean olkapään ylitse vasemmalle kyljelle kulkeva nahkavyö, jossa roikkui lyhytteräinen miekka huotrineen.
Miekka oli paitsi vapaan, myös varakkaan miehen merkki, tosin Megistias kantoi sitä pääasiassa vain antaakseen mahdollisille ryöväreille ja taskuvarkaille aiheen harkita jotain toista kohdetta, eikä siksi että olisi kaivannut jonkinlaista statussymbolia. Megistias oli juuri kääntynyt yhdeltä kujalta toiselle, muistellen aiempien retkiensä perusteella että jossain lähistöllä oli mukava pieni kapakka, kun joku yllättäen törmäsi häneen melkoisella voimalla. Hän ähkäisi yllättyneenä, joutuen ottamaan tukea lähimmästä seinästä ettei olisi horjahtanut kumoon, ja ensimmäinen reaktionsa tuosta toinnuttuaan oli tarkistaa, että rahapussinsa oli edelleen tallessa tunikan alla. Ihmisiin 'viattomasti' törmääminen oli nimittäin yksi vikkeläsormisten taskuvarkaiden tyypillisimmistä toimintatavoista, tosin jos tuo nuorukainen oli sellainen, niin tuo oli melko taitamaton, koska jäi paikalleen pyytelemään anteeksi sen sijaan että olisi jatkanut nopeasti matkaansa.
"Hittoakos ryntäilet poika, onko jossain tulipalo?" Mies murahti nyt ärtyneenä, tarkastellen samalla hieman paremmin tuota häneen törmännyttä nuorta miestä. Toinen oli asustaan pääteltynä merimies, ja kasvonpiirteistään ja ihonväristään pääteltynä ulkomaalainen. Ehkä Foinikialainen tai Egyptiläinen, jostain etelästä joka tapauksessa. Megistias huomasi myös tuon varsin huolestuneen näköisen vilkaisun, jonka kauniskasvoinen nuorukainen loi taakseen, ja puhkesi leveään hymyyn. "Vai oletko suututtanut jonkun aviomiehen?" hän kysyi nyt vitsailevaan sävyyn, ja kurotti itsekin kaulaansa nähdäkseen oliko toisella joku kannoillaan.
Merimies talsi nyt kaupungin ahtailla kujilla illan hämärtyvässä valossa, etsien sopivaa viinitupaa jossa poiketa ennen kuin palaisi alukselleen. Päältä päin tuosta parrakkaasta miehestä oli vaikea päätellä, että hän oli varsin hyvin toimeentuleva ja arvostettu kauppias. Hän oli pukeutunut yksinkertaiseen harmaaseen tunikaan, joita useimmiten näki tavallisten merimiesten, eikä noiden komentajien, yllä. Myös miehen korpinmusta parta ja hiukset olivat päässeet kasvamaan tavallista pidemmiksi viimeisimmän merimatkan aikana, mikä antoi hänen olemukselleen hieman villin ilmeen. Tyhjentynyt viinileili roikkui rennosti olkapäällä, ja miehen kävelytyylissä oli rehvakasta keinuntaa. Ainoa asia, joka jollain tapaa vihjasi että tuo kenties oli hiukan enemmän kuin tavanomainen merikarhu, oli miehen oikean olkapään ylitse vasemmalle kyljelle kulkeva nahkavyö, jossa roikkui lyhytteräinen miekka huotrineen.
Miekka oli paitsi vapaan, myös varakkaan miehen merkki, tosin Megistias kantoi sitä pääasiassa vain antaakseen mahdollisille ryöväreille ja taskuvarkaille aiheen harkita jotain toista kohdetta, eikä siksi että olisi kaivannut jonkinlaista statussymbolia. Megistias oli juuri kääntynyt yhdeltä kujalta toiselle, muistellen aiempien retkiensä perusteella että jossain lähistöllä oli mukava pieni kapakka, kun joku yllättäen törmäsi häneen melkoisella voimalla. Hän ähkäisi yllättyneenä, joutuen ottamaan tukea lähimmästä seinästä ettei olisi horjahtanut kumoon, ja ensimmäinen reaktionsa tuosta toinnuttuaan oli tarkistaa, että rahapussinsa oli edelleen tallessa tunikan alla. Ihmisiin 'viattomasti' törmääminen oli nimittäin yksi vikkeläsormisten taskuvarkaiden tyypillisimmistä toimintatavoista, tosin jos tuo nuorukainen oli sellainen, niin tuo oli melko taitamaton, koska jäi paikalleen pyytelemään anteeksi sen sijaan että olisi jatkanut nopeasti matkaansa.
"Hittoakos ryntäilet poika, onko jossain tulipalo?" Mies murahti nyt ärtyneenä, tarkastellen samalla hieman paremmin tuota häneen törmännyttä nuorta miestä. Toinen oli asustaan pääteltynä merimies, ja kasvonpiirteistään ja ihonväristään pääteltynä ulkomaalainen. Ehkä Foinikialainen tai Egyptiläinen, jostain etelästä joka tapauksessa. Megistias huomasi myös tuon varsin huolestuneen näköisen vilkaisun, jonka kauniskasvoinen nuorukainen loi taakseen, ja puhkesi leveään hymyyn. "Vai oletko suututtanut jonkun aviomiehen?" hän kysyi nyt vitsailevaan sävyyn, ja kurotti itsekin kaulaansa nähdäkseen oliko toisella joku kannoillaan.
Connacht- Orja
- Viestien lukumäärä : 52
Vs: bad company
Vieraili Pe Maalis 05 2010, 21:40
Myönnettäköön, että vaikka Chione oli helpottunut ettei ollut sattunut törmäämään suoraan merimiehiin, ei hän ainakaan vielä tuntenut oloaan yhtään sen rauhallisemmaksi tai turvallisemmaksi tämän uuden tuttavuutensa lähellä, johon hän oli kirjaimellisesti onnistunut törmäämään, - kieltämättä varsin kookas ja vankkarakenteinen mies siistimättömine partoineen onnistui näyttämään Chionen silmissä jopa hieman pelottavalta, juuri sellaiselta, johon ei välttämättä kannattanut törmäillä päätä pahkaa ihan huvin vuoksi, jos arvosti omaa henkikultaansa. Vaikka toisen ärähdystä hieman säpsähdettiin, palautti se kuitenkin Chionen takaisin tähän hetkeen ja sai naisen vilkaisemaan toistamiseen huolestuneesti olkansa taakse. Painoa vaihdettiin hermostuneesti jalalta toiselle. "Minä… mitä?…" naiselta meni puolet ohitse, mitä vieras hänelle sanoi, sen verran tiuhaan hän vahti selustaansa. "Ai, ei, ei…. en ole. Tässä vain on sattunut pieni väärinkäsitys, ei muuta." nainen höpisi levottomasti jäykistyen sitten kun korviin kantautui lähestyvien merimiesten huudot. Chionen saattoi nähdä kirjaimellisesti nielaisevan hermostuksesta. Ja hätääntyneenä nainen sitten pyörähtikin tämän vieraan miehen puoleen ja loi tähän vetoavimman katseensa suurilla, tummilla silmillään. "Pyydän, teen mitä tahansa, jos sanot pian saapuville merimiehille minun juosseen toiseen suuntaan… ole niin kiltti." suuret peuransilmät näyttivät hetken jopa aavistuksen kosteilta, mutta sitten Chione vilkaisi viimeisen kerran olkansa ylitse ja pujahti läheisten laatikoiden väliin piiloon rukoillen mielessään jumalia, jotta nämä armahtaisivat häntä tämän yhden kerran. Hän ei todellakaan halunnut saada selkäänsä kahdelta vihaiselta merimieheltä. Ja kunpa nyt tuo vieras ei vain paljastaisi häntä!
Tosiaan, ei kestänyt kauaakaan, kun läheiseltä sivukadulta pöllähti esiin kaksi kookasta merimiestä, joista toisella tosin näytti olevan tasapainovaikeuksia, - hän oli jäänyt kaveristaan jälkeen ja onnistui kaatamaan kompuroidessaan läheisen laatikkopinon saaden aikaan melkoisen ryminän. Toinen mies ei kuitenkaan kiinnittänyt kaverinsa ahdinkoon lainkaan huomiota, vaan asteli sen sijaan Megistiasia kohti nyrkkejään hieroen. "Hei, sinä siellä!" tuo huudahti möreällä, aavistuksen sammaltavalla, mutta myös uhkaavalla äänellä ilme vihaisena. "Oletko nähnyt nuorta poikaa? Sellaista ruipeloa, juoksemassa… olikohan se, Inteb… INTEB!" mies karjaisi ystävälleen, joka tasaili hengitystään sen näköisenä, että saattaisi oksentaa hetkenä minä hyvänsä. "Sanoiko Ramos sen olevan egyptiläinen vai?" hän tivasi kaveriltaan, joka nyökkäsi vaivoin vastaukseksi. Se riitti miehelle, joka suuntasi katseensa uudelleen Megistiasiin. "Niin, sellainen egyptiläinen nätti poika. Onko näkynyt?" mies ärisi ja pälyili ympärilleen katse aavistuksen harittaen kuin olisi aavistellutkin Chionen olevan jossain lähellä. Tai ehkä nainen vain kuvitteli. Kaikesta huolimatta hän painautui entistä pienemmäksi ja pidätteli hengitystään odottaessaan Megistiasin vastausta. Olkaa armollisia jumalat, nainen huomasi ajattelevansa.
Tosiaan, ei kestänyt kauaakaan, kun läheiseltä sivukadulta pöllähti esiin kaksi kookasta merimiestä, joista toisella tosin näytti olevan tasapainovaikeuksia, - hän oli jäänyt kaveristaan jälkeen ja onnistui kaatamaan kompuroidessaan läheisen laatikkopinon saaden aikaan melkoisen ryminän. Toinen mies ei kuitenkaan kiinnittänyt kaverinsa ahdinkoon lainkaan huomiota, vaan asteli sen sijaan Megistiasia kohti nyrkkejään hieroen. "Hei, sinä siellä!" tuo huudahti möreällä, aavistuksen sammaltavalla, mutta myös uhkaavalla äänellä ilme vihaisena. "Oletko nähnyt nuorta poikaa? Sellaista ruipeloa, juoksemassa… olikohan se, Inteb… INTEB!" mies karjaisi ystävälleen, joka tasaili hengitystään sen näköisenä, että saattaisi oksentaa hetkenä minä hyvänsä. "Sanoiko Ramos sen olevan egyptiläinen vai?" hän tivasi kaveriltaan, joka nyökkäsi vaivoin vastaukseksi. Se riitti miehelle, joka suuntasi katseensa uudelleen Megistiasiin. "Niin, sellainen egyptiläinen nätti poika. Onko näkynyt?" mies ärisi ja pälyili ympärilleen katse aavistuksen harittaen kuin olisi aavistellutkin Chionen olevan jossain lähellä. Tai ehkä nainen vain kuvitteli. Kaikesta huolimatta hän painautui entistä pienemmäksi ja pidätteli hengitystään odottaessaan Megistiasin vastausta. Olkaa armollisia jumalat, nainen huomasi ajattelevansa.
Vieraili- Vierailija
Vs: bad company
Connacht La Maalis 06 2010, 16:00
Mikäli Megistias olisi ollut selvin päin tuolla hetkellä hän tuskin olisi vaivautunut puuttumaan asiaan sen kummemmin, mutta Egyptiläisnuorukaisen onneksi kauppiaan mielestä tilanne oli mitä mielenkiintoisin, ja hän päätti harkita vakavissaan tuon auttamista, ehkä jonkinlaisesta merimiesten välisestä solidaarisuudesta, taikka sitten vain koska se huvitti hänen humalaista mieltään. Siinä vaiheessa kun nuo takaa-ajajat kompuroivat paikalle ja esittivät tuon kysymyksensä, ja vieläpä varsin epäkohteliaaseen sävyyn, teki Syrakusalainen päätöksensä ja levitteli käsiään pahoittelevaan eleeseen. "Enpä nähnyt ketään niihin tuntomerkkeihin sopivaa, valitan... eikun hetkinen. Joku taisi juosta tuonne kujalle. En kyllä nähnyt sen tarkemmin miltä se tyyppi näytti." Mies oli muistavinaan kesken lauseen sittenkin nähneensä jonkun, ja osoitti nyt erästä sivukujaa joka veisi vihaisen kaksikon vielä syvemmälle kaupungin sokkeloihin.
Humalainen kauppias ei ollut kaikkein vakuuttavin valehtelija, mutta sekä hänen itsensä että nuoren Egyptiläisen onneksi nuo takaa-ajajat eivät olleet siitä terävimmästä päästä, eikä runsain määrin nautittu olut ollut ainakaan terävöittänyt noiden aisteja huomaamaan parrakkaan miehen vaivoin kätkettyä huvittuneisuutta. Kaksikko ei vaivautunut kiittämään Megistiasta rynnätessään hänen osoittamaansa suuntaan, jättäen miehen hymyilemään itsekseen keskelle katua. Hän laski hitaasti mielessään kymmeneen, ja kääntyi sitten noiden laatikoiden suuntaan, joiden väliin nuorukainen oli hetkeä aiemmin piiloutunut. "Voit varmaan tulla esiin, vaara on ohitse ainakin toistaiseksi. En tosin suosittele jäämään tälle paikalle pitkäksi aikaa." Hän huikkasi nyt tummapiirteiselle muukalaiselle, ja naurahti. "Ne kaverit vaikuttivat aika pahantuulisilta sen 'pienen väärinkäsityksen' vuoksi, enpä tahtoisi nähdä mitä sinä pitäisit suurena väärinkäsityksenä, poika."
Humalainen kauppias ei ollut kaikkein vakuuttavin valehtelija, mutta sekä hänen itsensä että nuoren Egyptiläisen onneksi nuo takaa-ajajat eivät olleet siitä terävimmästä päästä, eikä runsain määrin nautittu olut ollut ainakaan terävöittänyt noiden aisteja huomaamaan parrakkaan miehen vaivoin kätkettyä huvittuneisuutta. Kaksikko ei vaivautunut kiittämään Megistiasta rynnätessään hänen osoittamaansa suuntaan, jättäen miehen hymyilemään itsekseen keskelle katua. Hän laski hitaasti mielessään kymmeneen, ja kääntyi sitten noiden laatikoiden suuntaan, joiden väliin nuorukainen oli hetkeä aiemmin piiloutunut. "Voit varmaan tulla esiin, vaara on ohitse ainakin toistaiseksi. En tosin suosittele jäämään tälle paikalle pitkäksi aikaa." Hän huikkasi nyt tummapiirteiselle muukalaiselle, ja naurahti. "Ne kaverit vaikuttivat aika pahantuulisilta sen 'pienen väärinkäsityksen' vuoksi, enpä tahtoisi nähdä mitä sinä pitäisit suurena väärinkäsityksenä, poika."
Connacht- Orja
- Viestien lukumäärä : 52
Vs: bad company
Vieraili La Maalis 06 2010, 22:19
Chione huokaisi syvään helpotuksesta, - niinkin kirjaimellisesti, että suurin piirtein lysähti hetkeksi kasaan, kun merimiehet uskoivat kauppiasta ja katosivat miehen osoittamaan suuntaan. Hetken aikaa Chione nimittäin oli kärvistellyt jännityksessään kuin tulisilla hiilillä, eritoten kun oli erottavinaan Megistiasin äänestä vähän turhankin huvittuneen sävyn jossakin vaiheessa tuon selitystä, mutta onneksi humaltuneet merimiehet eivät sitä tajunneet. Eipä nainen tiennyt mitä olisi tehnyt, jos Megistias ei olisi valehdellut hänen puolestaan, - yrittänyt varmaan juosta vain karkuun, kun ei muutakaan voinut. Mutta nyt hän oli turvassa, - ainakin hetken. Parasta olisi kiirehtiä jonnekin piiloon yöksi, tuskinpa miehet enää aamulla häntä jaksaisivat ihmisvilinästä etsiä. Helpotuksesta huolimatta Chione pysytteli piilossaan niin kauan, kunnes häntä auttanut mies ilmoitti reitin olevan varmasti selvä. Varovaisesti nuorukainen astui esiin laatikkojen takaa, luoden ympärilleen nopean, hieman säikyn katseen varmistaen, ettei merimiehiä varmasti enää näkynyt mailla eikä halmeilla, ennen kuin käänsi katseensa Megistiasiin.
"Kiitos." Chione huokaisi niin helpottuneesti ja kiitollisesti kuin siinä mielentilassa kykeni. "Jäin sinulle henkeni velkaa." nainen lisäsi tarkoittaen todella sanojaan ja astui pari askelta lähemmäs miestä, tosin kurkistaen sitten miehen ohitse sille sivukujalle, jonne Megistias oli merimiehet lähettänyt, todeten sen kuitenkin tyhjäksi. Mutta hän tuskin lakkaisi vilkuilemasta olkansa ylitse ennen kuin olisi visusti jonkun majapaikan suojissa. Miehen huomautus sai Chionen punastumaan helakasti ja nainen kohautti välttelevästi olkiaan. "Se vain oli sellainen…" Mitä se sitten oli, sitä tuskin kukaan saisi tietää, sillä loppuosa jäi pelkäksi epämääräiseksi muminaksi ja hieman kiusaantuneeksi katseenvälttelyksi, naisen siirtäessä samalla vaivihkaa varkain saavutetun voittonsa selkänsä taakse, pyöritellen pientä pussukkaa sormissaan. Ja koska lisäkysymykset haluttiin myös välttää, kohotti nainen uudemman kerran katseensa Megistiasiin silmäillen yhä miestä jotakuinkin kiitolliseen tapaan.
"Miten voin kiittää sinua?" Chione kysyi kiertelemättä, sillä hän ei halunnut jäädä kenellekään velkaa.
Vieraili- Vierailija
Vs: bad company
Connacht Su Maalis 07 2010, 22:52
Megistias heilautti kättään vähättelevään tapaan kun nuori egyptiläinen vuodatti kiitoksensa henkensä pelastamisesta. "Mitäpäs siitä, eihän minun tarvinnut tehdä muuta kuin seistä tässä ja esittää tietämätöntä. Meidän merenkävijöiden täytyy pitää yhtä." Hän tokaisi nyt iloiseen sävyyn, sivuttaen varsin luontevasti sen tosiasian että myös nuo takaa-ajajat olivat asuistaan päätellen olleet merimiehiä. Nuorukaisen kysyessä miten hän voisi kiittää miestä tuo raapi partaansa mietteliäänä, kunnes sitten sanoi: "No, jos tarjoat minulle viiniruukullisen niin emmeköhän me ole sitten sujut. Tiedän yhden paikan tässä lähistöllä, ne ystäväsi tuskin keksivät etsiä sinua sieltä."
Mies viittasi egyptiläistä seuraamaan perässä ja lähti jatkamaan matkaansa, itse asiassa juurikin siihen suuntaan josta tuo muukalainen oli alunperin juossut vihaiset miehet kannoillaan. He eivät kuitenkaan kulkeneet samaa reittiä kovin pitkään ennen kuin Megistias kääntyi eräällä sivukadulle, josta tosiaan löytyi ovi, jonka yläpuolella roikkuvaan puiseen kylttiin maalattu viinirypäleterttu paljasti paikan viinituvaksi. Sisään astuttaessa tuo osoittautui hämäräksi luolamaiseksi tilaksi, jonka pöydissä istui toinen toistaan epämääräisemmän näköisiä miehiä, seuranaan jokunen vahvasti meikattu prostituoitu. Kukaan ei suonut paikalle saapuneeseen kaksikkoon muutamaa apaattista vilkaisua enempää huomiota, ja he saattoivat rauhassa etsiytyä vapaaseen pöytään. "Millä aluksella seilaat ja mistä päin olet kotoisin, poika?" Megistias kysyi nyt kun he olivat päässeet istumaan.
Mies viittasi egyptiläistä seuraamaan perässä ja lähti jatkamaan matkaansa, itse asiassa juurikin siihen suuntaan josta tuo muukalainen oli alunperin juossut vihaiset miehet kannoillaan. He eivät kuitenkaan kulkeneet samaa reittiä kovin pitkään ennen kuin Megistias kääntyi eräällä sivukadulle, josta tosiaan löytyi ovi, jonka yläpuolella roikkuvaan puiseen kylttiin maalattu viinirypäleterttu paljasti paikan viinituvaksi. Sisään astuttaessa tuo osoittautui hämäräksi luolamaiseksi tilaksi, jonka pöydissä istui toinen toistaan epämääräisemmän näköisiä miehiä, seuranaan jokunen vahvasti meikattu prostituoitu. Kukaan ei suonut paikalle saapuneeseen kaksikkoon muutamaa apaattista vilkaisua enempää huomiota, ja he saattoivat rauhassa etsiytyä vapaaseen pöytään. "Millä aluksella seilaat ja mistä päin olet kotoisin, poika?" Megistias kysyi nyt kun he olivat päässeet istumaan.
Connacht- Orja
- Viestien lukumäärä : 52
Vs: bad company
Vieraili Ma Maalis 08 2010, 22:36
Syrakusalaisen hyväntuulisuus tarttui pikkuhiljaa Chioneenkin, joskin mielialaa luonnollisesti ruokki myös helpotus siitä, että tilanteesta oli sittenkin selvitty kunnialla ja ilman selkäsaunaa. Eikä syrakusalaisen vaatima palkkiokaan kovin kummoinen ollut, joten varsin tyytyväisin mielin nainen lähti merimiehen matkaan, vaikka voisi luulla, että hän olisi jo saanut yhden illan osalta merimiehistä tarpeekseen. Näköjään ei.
Kyseinen viinitupa oli Chionellekin ennestään tuttu, joskin nainen harvemmin kävi siellä. Katse pyyhkäisi hämärän tilan lävitse kiinnittämättä sen erikoisemmin huomiota paikan asiakaskuntaankaan, - Chione oli itsekin työskennellyt sen verran monessa viinituvassa ja kapakassa, että oli jo tottunut ties minkä näköisiin ihmisiin seuralaisineen. Olipa nainen itsekin saanut välillä osakseen sellaisia ehdotuksia karskeilta miehiltä, että pelkkä ajatus meinasi saada hänetkin yhä punastumaan. Pahin järkytys oli kenties ollut se, kun Chione oli ensikertaa tajunnut, ettei hän sittenkään ollut jäänyt kiinni, vaan että eritoten rikkaammat miehet suosivat huveissaan mieluummin poikia kuin tyttöjä. Mutta nyt siihen oli jo tottunut.
Chione liukui penkille istumaan vastapäätä miestä ja suuntasi katseensa tähän melkeinpä saman tien syrakusalaisen esittämän kysymyksen myötä. "En itse asiassa seilaa tällä hetkellä millään aluksella." Chione myönsi silmäillen miestä pöydän takaa. "Mutta alun perin olen kotoisin Egyptistä…" vaikka Chione oli tottunut jo valaisemaan hieman taustojaan, liikahti silti rinnassa aina jokin, kun tuli puhe kodista, jonka nainen oli joutunut hylkäämään jo kovin nuorena. Tämä kuitenkin peitettiin vaimealla rykäyksellä ja juttua jatkettiin entistä karskimmin. "Sieltä pestauduin erään Hefaistoksen alukselle töihin ja matkasin Spartan kautta tänne Korinttiin. Se oli pisin merimatkani ikinä." Chione pudisti päätään hienoisesti muistellessaan unohtumatonta kokemusta, joka oli ollut enemmänkin kuin lievä järkytys siihen asti turvallisesti tukevalla maankamaralla pysytelleelle orjatytölle. Paikalle pyyhältävä, aavistuksen tympääntyneen näköinen tarjoilija keskeytti hetkeksi heidän keskinäisen sananvaihtonsa ja lupauksensa mukaisesti Chione maksoi mutisematta myös syrakusalaisen juoman (ostaisi vaikka toisenkin kiitollisuuttaan) ennen kuin kääntyi takaisin miehen puoleen rahapussukan kadotessa turvallisesti takaisin tunikan suojiin. "Olen muuten Chike." nainen tajusi viimein esitellä itsensä, luonnollisesti pojan nimellä.
"Mutta sinulta löytynee paljon enemmän tarinoita kerrottavaksi kuin minulta. Missä asti olet seilannut?" Chione kysyi hetken päästä mieheltä peittelemättömän uteliaasti saatuaan juoman eteensä.
Kyseinen viinitupa oli Chionellekin ennestään tuttu, joskin nainen harvemmin kävi siellä. Katse pyyhkäisi hämärän tilan lävitse kiinnittämättä sen erikoisemmin huomiota paikan asiakaskuntaankaan, - Chione oli itsekin työskennellyt sen verran monessa viinituvassa ja kapakassa, että oli jo tottunut ties minkä näköisiin ihmisiin seuralaisineen. Olipa nainen itsekin saanut välillä osakseen sellaisia ehdotuksia karskeilta miehiltä, että pelkkä ajatus meinasi saada hänetkin yhä punastumaan. Pahin järkytys oli kenties ollut se, kun Chione oli ensikertaa tajunnut, ettei hän sittenkään ollut jäänyt kiinni, vaan että eritoten rikkaammat miehet suosivat huveissaan mieluummin poikia kuin tyttöjä. Mutta nyt siihen oli jo tottunut.
Chione liukui penkille istumaan vastapäätä miestä ja suuntasi katseensa tähän melkeinpä saman tien syrakusalaisen esittämän kysymyksen myötä. "En itse asiassa seilaa tällä hetkellä millään aluksella." Chione myönsi silmäillen miestä pöydän takaa. "Mutta alun perin olen kotoisin Egyptistä…" vaikka Chione oli tottunut jo valaisemaan hieman taustojaan, liikahti silti rinnassa aina jokin, kun tuli puhe kodista, jonka nainen oli joutunut hylkäämään jo kovin nuorena. Tämä kuitenkin peitettiin vaimealla rykäyksellä ja juttua jatkettiin entistä karskimmin. "Sieltä pestauduin erään Hefaistoksen alukselle töihin ja matkasin Spartan kautta tänne Korinttiin. Se oli pisin merimatkani ikinä." Chione pudisti päätään hienoisesti muistellessaan unohtumatonta kokemusta, joka oli ollut enemmänkin kuin lievä järkytys siihen asti turvallisesti tukevalla maankamaralla pysytelleelle orjatytölle. Paikalle pyyhältävä, aavistuksen tympääntyneen näköinen tarjoilija keskeytti hetkeksi heidän keskinäisen sananvaihtonsa ja lupauksensa mukaisesti Chione maksoi mutisematta myös syrakusalaisen juoman (ostaisi vaikka toisenkin kiitollisuuttaan) ennen kuin kääntyi takaisin miehen puoleen rahapussukan kadotessa turvallisesti takaisin tunikan suojiin. "Olen muuten Chike." nainen tajusi viimein esitellä itsensä, luonnollisesti pojan nimellä.
"Mutta sinulta löytynee paljon enemmän tarinoita kerrottavaksi kuin minulta. Missä asti olet seilannut?" Chione kysyi hetken päästä mieheltä peittelemättömän uteliaasti saatuaan juoman eteensä.
Vieraili- Vierailija
Vs: bad company
Connacht Ke Maalis 10 2010, 01:31
Megistias oli nyökännyt kevyesti nuorukaisen ilmoitettua olevansa syntyjään Egyptistä, niin kuin hän oli osittain ennalta arvannutkin. Tuo ei ilmeisesti ollut vielä ehtinyt kiertelemään maailmaa sen suuremmin, mutta se olikin ymmärrettävää, kauniskasvoinen egyptiläinen oli tuskin vielä edes täyttänyt 18 vuotta, siitä päätellen että tuolla ei parta näyttänyt kasvavan. Tarkemmin katsottaessa tuo yksityiskohta tosiaan hämmensi hieman syrakusalaisen jo valmiiksi viinin sumentamaa mieltä. Ei ollut varmaan koskaan kohdannut noin siloposkista merimiestä, ellei tuo sitten ollut vielä nuorempi kuin miltä näytti. Mies rypisti nyt kulmiaan, karistaen nuo ajatukset mielestään, ja siinä puuhassa häntä avusti paikalle saapuva tarjoilija viinikannuineen. "Olen Megistias, kotoisin Syrakusasta." Parrakas mies sanoi nyt nyökäten nuorukaiselle, mutta katsellen samalla himoitsevasti edessään nököttävää viinipikaria tarjoilijan täyttäessä sitä.
"Elätän itseni kaupankäynnillä, ja siinä on tullut purjehdittua vähän siellä sun täällä." Megistias jatkoi nyt vaatimattomaan sävyyn, vähätellen purjehdustensa laajuutta, mutta jättäen samalla myös mainitsematta satunnaisen merirosvouksen sekä salakuljetuksen, joihin toisinaan syyllistyi miehistöineen. Sellaisia asioita ei kannattanut paljastaa aivan ensimmäiseksi uusille tuttavuuksilleen, ja Megistias kykeni noudattamaan tätä sääntöä yllättävänkin hyvin, vaikka muutoin saattoi humalassa jutella sivu suunsa yhtä jos toistakin. "Egyptistä puheenollen, viimekertainen matkani suuntautui juurikin sinne. Purjehdimme Syrakusasta Ateenan kautta Kreetalle, ja sieltä Naukraktikseen, Egyptiin ennen kuin palasimme Syrakusaan. Varsin tuottoisa reissu... oletko koskaan käynyt Naukraktiksessa?" Mies jatkoi nyt, tarttuen viinimukiinsa. Kyseinen kaupunki oli ainoa kreikkalaissiirtokunta koko Egyptissä, ja tärkeä kauppapaikka, ja se myös näkyi kaupungin olemuksessa.
"Elätän itseni kaupankäynnillä, ja siinä on tullut purjehdittua vähän siellä sun täällä." Megistias jatkoi nyt vaatimattomaan sävyyn, vähätellen purjehdustensa laajuutta, mutta jättäen samalla myös mainitsematta satunnaisen merirosvouksen sekä salakuljetuksen, joihin toisinaan syyllistyi miehistöineen. Sellaisia asioita ei kannattanut paljastaa aivan ensimmäiseksi uusille tuttavuuksilleen, ja Megistias kykeni noudattamaan tätä sääntöä yllättävänkin hyvin, vaikka muutoin saattoi humalassa jutella sivu suunsa yhtä jos toistakin. "Egyptistä puheenollen, viimekertainen matkani suuntautui juurikin sinne. Purjehdimme Syrakusasta Ateenan kautta Kreetalle, ja sieltä Naukraktikseen, Egyptiin ennen kuin palasimme Syrakusaan. Varsin tuottoisa reissu... oletko koskaan käynyt Naukraktiksessa?" Mies jatkoi nyt, tarttuen viinimukiinsa. Kyseinen kaupunki oli ainoa kreikkalaissiirtokunta koko Egyptissä, ja tärkeä kauppapaikka, ja se myös näkyi kaupungin olemuksessa.
Connacht- Orja
- Viestien lukumäärä : 52
Vs: bad company
Vieraili To Maalis 11 2010, 09:00
Chionea tuskin olisi paljoa vaivannut, vaikka toinen olisi vahingossa satunnaisen rötöstelynsä sattunut mainitsemaan, - merimiesten seurassa tottui kuulemaan pakostakin kaikenlaisia juttuja ja puolitotuuksia, joista osa saisi varmasti heikkohermoisemman tai juttuihin tottumattoman järkyttymään pahanpäiväisesti. Toisaalta Chione ei myöskään vasikoinut muiden asioita eteenpäin, itse asiassa nainen suhtautui niihin laittomimpiinkin hommiin ehkä yllättävänkin ymmärtäväisesti, - toisaalta olisi vähän tekopyhää odottaa muuta naiselta, joka itse pukeutui nuoreksi mieheksi säilyttääkseen vapautensa. Moisesta valheesta paljastuminen voisi johtaa sen mukaiseen tuomioonkin, - rötös ei nimittäin todellakaan ollut ihan sieltä tavanomaisimmasta päästä. Mutta ainakaan vielä Chione ei ollut jäänyt kiinni paria läheltä piti -tilannetta lukuun ottamatta ja tarkoitus oli kyllä pitää asia tulevaisuudessakin samalla tolalla.
Kiinnijäämistä Chione ei kuitenkaan sillä hetkellä murehtinut tai edes mietiskellyt, vaan kuunteli sen sijaan mielenkiinnolla Megistiasia. Nainen oli itsekin utelias näkemään maailmaa, mutta ei pahemmin arvostanut laivamatkoja, - siitä syystä Megistiasin kertomusta kuunneltiin sitäkin tarkemmin. Kädessään Chione näperteli viinipikariaan siemaisten siitä hieman, mutta hillitysti, - hän oli juonut jo hieman edellisessä paikassa ja tiesi tasan tarkkaan, ettei saisi humaltua merimiesten seurassa, sillä siitä ei seurannut koskaan mitään hyvää. Mutta kokemus oli opettanut Chionea jo varomaan juomistaan. Naukraktis, - nimi kuulosti tutulta. "Kyllä minä siellä kerran muistelen käyneeni… siitä on tosin jo pitkä aika." Chione muisteli. "Iso kauppakaupunki, eikö?" hän varmisti ja hymyili sitten. "Kyllä minä kyseisen paikan muistan. Mitä te kauppasitte?" nuorukainen kysäisi ja naukkasi sitten taas hieman viiniään, mutta vain hieman. "Synnyin itse Thebassa, oletko käynyt siellä?" nainen jatkoi hetken päästä ja suuntasi uteliaan silmäyksen Megistiasiin.
Vieraili- Vierailija
Vs: bad company
Connacht Pe Maalis 12 2010, 15:03
Toisin kuin Chionea, lisähumaltumisen vaara ei näyttänyt suuremmin huolestuttavan Megistiasta, pikemminkin päin vastoin mikäli mitään saattoi päätellä siitä nopeudesta jolla tuon viinimaljan sisältö väheni. Egyptiläisen mainitessa Theban mies pudisti päätään, samalla kun palautti joten kuten mieleensä Egyptin kartan, jonka oli joskus nähnyt. "En ole koskaan käynyt niin pitkällä ylös Niiliä, Memfis on eteläisin kaupunki jossa olen käynyt, ja sielläkin vain kerran." Hän sanoi sitten mietteliääseen sävyyn, ennen kuin nojautui eteenpäin penkillään, nojaten kyynärpäitään pöytää vasten. "Olet tullut melkoisen matkan alas Niiliä ennen kuin olet edes ollut lähelläkään merta, monikaan ihminen ei tee moista matkaa eläessään... ei ainakaan vapaaehtoisesti." Hän jatkoi nyt, viitaten orjiin joita tuotiin alas Niiliä jostain Afrikan sydämestä. Jotkut heistä päätyivät Kreikkaan saakka ja kauemmaksikin, mies tiesi sen hyvin koska oli jokusen kerran itsekin kuljettanut heitä.
"Olisi mielenkiintoista nähdä joskus, kuinka pitkälle se joki oikein jatkuukaan. Tosin se taitaa olla reissu jolta ei välttämättä palaa hengissä, joten täytynee harkita vielä." Megistias sanoi naurahtaen, ja tyhjensi sitten viinimaljansa, täyttäen sen heti uudestaan pöydälle tuodusta ruukusta. Eräs ajatus juolahti nyt hänen mieleensä, ja seuraavaksi hän kysyikin hymyillen: "Sinulla ei siis nyt juuri ole mitään töitä? Sattuisiko pieni purjehdusretki kiinnostamaan? Raikasta meri-ilmaa, hyvää seuraa, ja lupaan että palkkanikin ovat kohtalaisen hyvät."
"Olisi mielenkiintoista nähdä joskus, kuinka pitkälle se joki oikein jatkuukaan. Tosin se taitaa olla reissu jolta ei välttämättä palaa hengissä, joten täytynee harkita vielä." Megistias sanoi naurahtaen, ja tyhjensi sitten viinimaljansa, täyttäen sen heti uudestaan pöydälle tuodusta ruukusta. Eräs ajatus juolahti nyt hänen mieleensä, ja seuraavaksi hän kysyikin hymyillen: "Sinulla ei siis nyt juuri ole mitään töitä? Sattuisiko pieni purjehdusretki kiinnostamaan? Raikasta meri-ilmaa, hyvää seuraa, ja lupaan että palkkanikin ovat kohtalaisen hyvät."
Connacht- Orja
- Viestien lukumäärä : 52
Vs: bad company
Vieraili Pe Maalis 12 2010, 22:08
Chione nyökäytti päätään Megistiasin mainitessa Memfisin, jossa nainen itsekin oli käynyt jokusen kerran ennen merimatkaansa. Sitä paitsi tuskin löytyi egyptiläistä, joka ei ainakaan tuntisi Memfisiä, Ala-Egyptin pääkaupunkia, nimeltä. Miehen seuraavat sanat tosin onnistuivat herättämään naisessa jonkinasteista kiusaantuneisuutta, jota ei kuitenkaan näytetty päällepäin, - sen sijaan vain maisteltiin viiniä vähän reippaammin ja irvistettiin hieman, kun juoma poltteli kostoksi suussa. Kieltämättä hän oli joutunut matkustamaan entisen isäntänsä, Darius Mattheuksen, mukana ympäri Egyptiä, vaikka toisaalta olikin myönnettävä, että ilman tätä paikasta toiseen vaeltelua, ei Chione olisi osannut karkaamisensa jälkeen suunnata suoraan merenrantakaupunkeihin ja jatkaa sieltä pakomatkaansa Välimeren maihin, turvaan entisen isäntänsä vihalta. "Isäni kävi kauppaa merenrantakaupungeissa, joten pääsin joskus hänen mukaansa kauppamatkoille. Siitä syystä varmaan lähdinkin merille." Chionen vakaa selitys kuului. Oikeasti hänen isänsä oli ollut köyhä maanviljelijä Thebassa, mutta sitähän tämä vieras mies ei tiennyt ja tuskin tulisi koskaan tietämäänkään.
Chionekin virnisti hieman Megistiasin sanoille, karkottaen epämukavat muistot mielestään ja keskittyen taas täysin tähän hetkeen. Ja Chione saikin tosiaan yllättyä, kun kuuli Megistiasin ehdotuksen, - ja hetken aikaa se yllättyneisyys kuvastui myös noilta erikoisen kauniilta "pojankasvoiltakin". Chione tajusi kuitenkin sulkea melko nopeasti suunsa. "Minne matkaisimme?" Chione naurahti yllättyneesti, mutta kuulosti uteliaalta. Sillä alkujärkytyksen mentyä ohitse, nainen alkoi pohtia asiaa enemmänkin, - kieltämättä merimatkoissa oli aina riskinsä, laiva täynnä karkeita merimiehiä ja siitä hyvästä seurasta saattoi näin naisen näkökulmasta olla montaakin mieltä… mutta toisaalta taas olihan hän jo pidempään mietiskellyt uuteen paikkaan siirtymistä, kun hän oli kuitenkin ollut Korintissa jo pari vuotta. Kieltämättä vanha seikkailunjano veti liikkeelle ja Megistiasiin kohdistettiinkin entistä uteliaampi katse, joka ilmaisi nuorukaisen olevan kyllä tosissaan kiinnostunut kuulemaan lisää. Niin kauan kun kyseessä ei ollut mikään sotamatka, - sellaiset sekoilut hän jätti mieluusti kokonaan miesten käsiin, - niin kaikki olisi hyvin.
Chionekin virnisti hieman Megistiasin sanoille, karkottaen epämukavat muistot mielestään ja keskittyen taas täysin tähän hetkeen. Ja Chione saikin tosiaan yllättyä, kun kuuli Megistiasin ehdotuksen, - ja hetken aikaa se yllättyneisyys kuvastui myös noilta erikoisen kauniilta "pojankasvoiltakin". Chione tajusi kuitenkin sulkea melko nopeasti suunsa. "Minne matkaisimme?" Chione naurahti yllättyneesti, mutta kuulosti uteliaalta. Sillä alkujärkytyksen mentyä ohitse, nainen alkoi pohtia asiaa enemmänkin, - kieltämättä merimatkoissa oli aina riskinsä, laiva täynnä karkeita merimiehiä ja siitä hyvästä seurasta saattoi näin naisen näkökulmasta olla montaakin mieltä… mutta toisaalta taas olihan hän jo pidempään mietiskellyt uuteen paikkaan siirtymistä, kun hän oli kuitenkin ollut Korintissa jo pari vuotta. Kieltämättä vanha seikkailunjano veti liikkeelle ja Megistiasiin kohdistettiinkin entistä uteliaampi katse, joka ilmaisi nuorukaisen olevan kyllä tosissaan kiinnostunut kuulemaan lisää. Niin kauan kun kyseessä ei ollut mikään sotamatka, - sellaiset sekoilut hän jätti mieluusti kokonaan miesten käsiin, - niin kaikki olisi hyvin.
Vieraili- Vierailija
Vs: bad company
Connacht Su Maalis 14 2010, 22:18
((Onnistuin näköjään jotenkin missaamaan tuon Chionen kaupankäyntiin liittyvän kysymyksen edellisessä vuorossasi, anteeksi.))
Nuori egyptiläinen kertoi isänsä käyneen kauppaa rannikkokaupungeissa, mikä selittäisi sen miten syvältä Ylä-Egyptistä kotoisin oleva nuorukainen oli osannut hakeutua merille, mutta edes Megistiaksen viinin sumentamalta mieleltä ei ollut jäänyt huomaamatta, että mitään tiettyä syytä kotoa lähtemiselleen ja näin kauas päätymiselleen Chike ei ollut vielä maininnut. No, mikäli tuo ei aikonut sitä kertoa, ei syrakusalainen myöskään aikonut alkaa sitä utelemaan. Hänen laivoillaan oli seilannut yksi jos toinenkin merimies, joilla ei ollut menneisyyttä mikäli sitä heiltä kysyttiin. Rikokset, lemmenhuolet, sotakarkuruus, velkojien pakoilu... Megistiasta eivät syyt kiinnostaneet niin kauan kun mies vain hoiti tehtävänsä kunnolla, ei varastellut taikka purnannut vastaan, ja oli tiukan paikan tullen myös valmis heiluttamaan miekkaa.
"Tarkoitus olisi suunnata takaisin kohti Syrakusaa joko huomenna, taikka milloin sitten säät sallivatkaan. Jos Sisilia ei miellytä niin voin kertoa että tarkoitukseni ei ole viipyä siellä kauaakaan ennen kuin suuntaamme taas tänne päin... ehkäpä Ateenaan, riippuen siitä, mitä Syrakusan markkinoilla on tarjottavanaan." Megistias vastasi nyt nuorukaisen kysymykseen, siemaisten viiniään samalla kun tarkkaili toisen reaktiota. Tuon katseesta saattoi päätellä, että hänen ehdotuksensa oli herättänyt pojan mielenkiinnon, joten syrakusalainen katsoi parhaaksi lisätä vielä: "Matkaan ei mene kovinkaan kauaa, noin viikko per suunta, mutta se saattaa viivästyä paitsi säiden, myöskin äkillisesti ilmaantuvien kaupallisten mahdollisuuksien vuoksi." Merimiehen sanoissa paino oli 'kaupallisissa mahdollisuuksissa'. Ei tarvinnut olla mikään erityisen terävä kaveri keksiäkseen, millaisia mahdollisuuksia keskellä avomerta voisi ilmaantua kaupankäynnin suhteen, eli aika tasan tarkkaan yhdenlaisia: Houkuttelevia merirosvouksen kohteita.
Nuori egyptiläinen kertoi isänsä käyneen kauppaa rannikkokaupungeissa, mikä selittäisi sen miten syvältä Ylä-Egyptistä kotoisin oleva nuorukainen oli osannut hakeutua merille, mutta edes Megistiaksen viinin sumentamalta mieleltä ei ollut jäänyt huomaamatta, että mitään tiettyä syytä kotoa lähtemiselleen ja näin kauas päätymiselleen Chike ei ollut vielä maininnut. No, mikäli tuo ei aikonut sitä kertoa, ei syrakusalainen myöskään aikonut alkaa sitä utelemaan. Hänen laivoillaan oli seilannut yksi jos toinenkin merimies, joilla ei ollut menneisyyttä mikäli sitä heiltä kysyttiin. Rikokset, lemmenhuolet, sotakarkuruus, velkojien pakoilu... Megistiasta eivät syyt kiinnostaneet niin kauan kun mies vain hoiti tehtävänsä kunnolla, ei varastellut taikka purnannut vastaan, ja oli tiukan paikan tullen myös valmis heiluttamaan miekkaa.
"Tarkoitus olisi suunnata takaisin kohti Syrakusaa joko huomenna, taikka milloin sitten säät sallivatkaan. Jos Sisilia ei miellytä niin voin kertoa että tarkoitukseni ei ole viipyä siellä kauaakaan ennen kuin suuntaamme taas tänne päin... ehkäpä Ateenaan, riippuen siitä, mitä Syrakusan markkinoilla on tarjottavanaan." Megistias vastasi nyt nuorukaisen kysymykseen, siemaisten viiniään samalla kun tarkkaili toisen reaktiota. Tuon katseesta saattoi päätellä, että hänen ehdotuksensa oli herättänyt pojan mielenkiinnon, joten syrakusalainen katsoi parhaaksi lisätä vielä: "Matkaan ei mene kovinkaan kauaa, noin viikko per suunta, mutta se saattaa viivästyä paitsi säiden, myöskin äkillisesti ilmaantuvien kaupallisten mahdollisuuksien vuoksi." Merimiehen sanoissa paino oli 'kaupallisissa mahdollisuuksissa'. Ei tarvinnut olla mikään erityisen terävä kaveri keksiäkseen, millaisia mahdollisuuksia keskellä avomerta voisi ilmaantua kaupankäynnin suhteen, eli aika tasan tarkkaan yhdenlaisia: Houkuttelevia merirosvouksen kohteita.
Connacht- Orja
- Viestien lukumäärä : 52
Vs: bad company
Vieraili Ke Maalis 17 2010, 18:49
(( eipä mitään. Pahoittelen kestoa, - on aina niin järkyttävää palata lomalta kouluun, että menee pari päivää ihan vaan tuohon tilanteeseen sopeutumiseen :'D ))
Chione nyökäytti päätään hyväksyvästi Megistiasin kerratessa matkasuunnitelman, joka ei kuulostanut ollenkaan hullummalta. Jos nainen oli selvinnyt laivamatkasta Egyptistä Korinttiin, ei parin viikon merimatka tuntuisi missään. Ja taisi Chione olla unohtanutkin jo merimatkan rasittavuudet, niin ettei sekään onnistunut luomaan varjoa pikkuhiljaa sisällä, sielunpohjassa kytevän seikkailunhalun ylle. Ateenaan hän voisi jäädäkin, eiköhän sieltä jotain työtä ja yösijaa kumminkin löytäisi, aivan kuten kaikista kauppakaupungeista Välimeren rannikolla. Lähtö olisi kyllä aika pian… ehkä jo huomenna, mutta toisaalta eipä häntä täälläkään mikään pidätellyt, itse asiassa voisi vain ehkä ollakin hyvä painua hetkeksi maan alle satunnaisista syistä… Nainen oli jo kovaa vauhtia uppoutumassa omiin ajatuksiinsa, mutta Megistiasin painottamat sanat herättivät Chionen huomion ja saivat naisen valpastumaan. Toista, hienopiirteistä kulmaa kohotettiin hienoisesti, mutta muuten ilme pysyi neutraalina, - kyllä, Chionekin tajusi mitä mies vihjasi ja toisekseen ei Megistias ensimmäinen merimies ollut, jonka Chione oli kuullut harjoittavan, mmh, omia liiketoimiaan.
Tämä sai Chionen hetkeksi vaipumaan pohdiskelevaan hiljaisuuteen, kun nainen punnitsi vaihtoehtojaan; matka oli ehdottomasti suuri riski. Ja vaarallinenkin ehkä. Puhumattakaan siitä, että he saattaisivat vielä ryöstääkin jonkun. Tai no ei se ryöstäminen naista vaivannut, enemmänkin huolestutti se mahdollinen miekkataisto. Vaikka kyllähän nainen ainakin jotenkuten osasi puolensa pitää. Mutta silti… hänen olisi turvallisempaa jäädä Korinttiin. Niin. Piilotella poikana ja nauttia vapaudestaan vielä kun pystyi eikä riskeerata kaikkea silkan seikkailunhalun vuoksi.
"Hyvä on." Chione kuuli kuitenkin itsensä sanovan, - oma ylipuhuminen ei selvästikään ollut toiminut. Kukapa mitään riskejä olisi ajatellut? Kerranhan tässä vain elettiin. Huulilla käväisi nopea virne. "Ajattelen asiaa vielä yön yli, mutta enköhän minä mukaan lähde." Merimiestaidot saattaisivat kyllä olla vähän ruosteessa, mutta eivätköhän ne pian mieleen palautuisi, - se hyvä puoli Chionesta löytyi, että nainen teki valittamatta ja ahkerasti aina työnsä, sekä oli nopea oppimaan. "Mistäpäin satamaa löydän laivasi?" Chione kysäisi hörpäten samalla pikaristaan varovaisesti lisää viiniä, katse kuitenkaan miehestä irtoamatta.
Chione nyökäytti päätään hyväksyvästi Megistiasin kerratessa matkasuunnitelman, joka ei kuulostanut ollenkaan hullummalta. Jos nainen oli selvinnyt laivamatkasta Egyptistä Korinttiin, ei parin viikon merimatka tuntuisi missään. Ja taisi Chione olla unohtanutkin jo merimatkan rasittavuudet, niin ettei sekään onnistunut luomaan varjoa pikkuhiljaa sisällä, sielunpohjassa kytevän seikkailunhalun ylle. Ateenaan hän voisi jäädäkin, eiköhän sieltä jotain työtä ja yösijaa kumminkin löytäisi, aivan kuten kaikista kauppakaupungeista Välimeren rannikolla. Lähtö olisi kyllä aika pian… ehkä jo huomenna, mutta toisaalta eipä häntä täälläkään mikään pidätellyt, itse asiassa voisi vain ehkä ollakin hyvä painua hetkeksi maan alle satunnaisista syistä… Nainen oli jo kovaa vauhtia uppoutumassa omiin ajatuksiinsa, mutta Megistiasin painottamat sanat herättivät Chionen huomion ja saivat naisen valpastumaan. Toista, hienopiirteistä kulmaa kohotettiin hienoisesti, mutta muuten ilme pysyi neutraalina, - kyllä, Chionekin tajusi mitä mies vihjasi ja toisekseen ei Megistias ensimmäinen merimies ollut, jonka Chione oli kuullut harjoittavan, mmh, omia liiketoimiaan.
Tämä sai Chionen hetkeksi vaipumaan pohdiskelevaan hiljaisuuteen, kun nainen punnitsi vaihtoehtojaan; matka oli ehdottomasti suuri riski. Ja vaarallinenkin ehkä. Puhumattakaan siitä, että he saattaisivat vielä ryöstääkin jonkun. Tai no ei se ryöstäminen naista vaivannut, enemmänkin huolestutti se mahdollinen miekkataisto. Vaikka kyllähän nainen ainakin jotenkuten osasi puolensa pitää. Mutta silti… hänen olisi turvallisempaa jäädä Korinttiin. Niin. Piilotella poikana ja nauttia vapaudestaan vielä kun pystyi eikä riskeerata kaikkea silkan seikkailunhalun vuoksi.
"Hyvä on." Chione kuuli kuitenkin itsensä sanovan, - oma ylipuhuminen ei selvästikään ollut toiminut. Kukapa mitään riskejä olisi ajatellut? Kerranhan tässä vain elettiin. Huulilla käväisi nopea virne. "Ajattelen asiaa vielä yön yli, mutta enköhän minä mukaan lähde." Merimiestaidot saattaisivat kyllä olla vähän ruosteessa, mutta eivätköhän ne pian mieleen palautuisi, - se hyvä puoli Chionesta löytyi, että nainen teki valittamatta ja ahkerasti aina työnsä, sekä oli nopea oppimaan. "Mistäpäin satamaa löydän laivasi?" Chione kysäisi hörpäten samalla pikaristaan varovaisesti lisää viiniä, katse kuitenkaan miehestä irtoamatta.
Vieraili- Vierailija
Vs: bad company
Connacht Pe Maalis 19 2010, 16:04
((Jooh, ei mitään kiirettä. Voi minunkin vuoroni jossain vaiheessa viivähtää päivän tai kolme. Jos viikko vierähtää vastausten välissä niin siitä kyllä koitan yleensä ilmoittaa etukäteen.))
Syrakusalaisen ehdotus näytti saavan egyptiläisen nuorukaisen mietteliääksi, ja sillä välin kun tuo harkitsi sitä, oli Megistias keskittyvinään viinimaljansa tyhjentämiseen vaikka todellisuudessa tarkastelikin vaivihkaa Chiken reaktiota. Tuo vaikutti epäröivältä, mutta syystä taikka toisesta merimies tiesi jo ennen kuin toinen edes avasi suutaan että tuo aikoi suostua hänen ehdotukseensa, tai ainakin harkita sitä vakavasti. Hetkeä myöhemmin Chiken sanat vahvistivat hänen ennakkoaavistuksensa, ja Megistias nojautui taaksepäin penkillään hymyillen leveästi. "Totta kai, mieti asiaa rauhassa. Se on fiksua, sillä kun on kerran noussut minun laivaani, niin on minun komennossani matkan ajan, ja turhan moni alukselleni värväytynyt mies on päättänyt kesken kaiken ettei pidäkkään määräiltävänä olemisesta. Siihen on kuitenkin omat ratkaisunsa."
Megistias naurahti iloisesti sanojensa päätteeksi, niin kuin merellä tapahtuvat, usein varsin julmiksikin yltyvät kurinpitotoimenpiteet olisivat olleet jotenkin hupaisia, ja siemaisi sitten jälleen viiniään ennen kuin jatkoi: "Laivani on laiturissa numero kaksi, siinä Kleitoksen majatalon edessä, mikäli tiedät paikan. Kysele Artemiksen Jousta, joku osaa kyllä neuvoa sinut perille. Emme ole lähdössä aivan heti aamusta, mutta tarkoitus olisi olla merellä ennen puolta päivää, joten pidä se mielessä." Puhuessaan hän tarkasteli poikaa avoimen arvioivasti, sanoen sitten: "Osaat varmaankin käsitellä touveja ja purjeita? Et näytä siltä että kestäisit airon varressa kovinkaan kauaa." Suorasukainen mies ei tarkoittanut sanoja loukkaaviksi, vaikka ne saattoi sellasina ottaakkin, kunhan vain lausui asiat niin kuin ne näki.
Syrakusalaisen ehdotus näytti saavan egyptiläisen nuorukaisen mietteliääksi, ja sillä välin kun tuo harkitsi sitä, oli Megistias keskittyvinään viinimaljansa tyhjentämiseen vaikka todellisuudessa tarkastelikin vaivihkaa Chiken reaktiota. Tuo vaikutti epäröivältä, mutta syystä taikka toisesta merimies tiesi jo ennen kuin toinen edes avasi suutaan että tuo aikoi suostua hänen ehdotukseensa, tai ainakin harkita sitä vakavasti. Hetkeä myöhemmin Chiken sanat vahvistivat hänen ennakkoaavistuksensa, ja Megistias nojautui taaksepäin penkillään hymyillen leveästi. "Totta kai, mieti asiaa rauhassa. Se on fiksua, sillä kun on kerran noussut minun laivaani, niin on minun komennossani matkan ajan, ja turhan moni alukselleni värväytynyt mies on päättänyt kesken kaiken ettei pidäkkään määräiltävänä olemisesta. Siihen on kuitenkin omat ratkaisunsa."
Megistias naurahti iloisesti sanojensa päätteeksi, niin kuin merellä tapahtuvat, usein varsin julmiksikin yltyvät kurinpitotoimenpiteet olisivat olleet jotenkin hupaisia, ja siemaisi sitten jälleen viiniään ennen kuin jatkoi: "Laivani on laiturissa numero kaksi, siinä Kleitoksen majatalon edessä, mikäli tiedät paikan. Kysele Artemiksen Jousta, joku osaa kyllä neuvoa sinut perille. Emme ole lähdössä aivan heti aamusta, mutta tarkoitus olisi olla merellä ennen puolta päivää, joten pidä se mielessä." Puhuessaan hän tarkasteli poikaa avoimen arvioivasti, sanoen sitten: "Osaat varmaankin käsitellä touveja ja purjeita? Et näytä siltä että kestäisit airon varressa kovinkaan kauaa." Suorasukainen mies ei tarkoittanut sanoja loukkaaviksi, vaikka ne saattoi sellasina ottaakkin, kunhan vain lausui asiat niin kuin ne näki.
Connacht- Orja
- Viestien lukumäärä : 52
Vs: bad company
Vieraili La Maalis 20 2010, 21:50
Chione nyökkäsi pontevasti Megistiasin lausuessa varoituksen sanat myös laivan komentoa koskien, - kieltämättä orja-aikoinaan naisella oli ollut "lieviä" vaikeuksia noudattaa isäntänsä käskyjä, mutta nyt tilanne olikin ihan erilainen eikä lainkaan verrattavissa niihin vuosiin. Chione uskoi kyllä voivansa totella Megistiasia, sillä syrakusalainen vaikutti jotakuinkin selväjärkiseltä ja omalla tavallaan reilulta merimieheltä. Eron tähän hetkeen ja menneisiin vuosiin teki se, että Chionelle annettiin nyt itselleen vapaus valita alistuisiko hän toisen tahtoon ja komentoon vai ei. Entisaikaan se ei olisi tullut lainkaan kysymykseen, - yhden, jos useamman kerran nainen oli ottanut selkäänsä isännältään, ihan vain siksi ettei yksinkertaisesti suostunut tottelemaan tuon tahtoa vaan osoitti sen sijaan halveksuntansa isäntäänsä kohtaan itsepäisyydellään. Nyt... nyt Chione oli sitä mieltä, että Megistiasia hän voisi hyvinkin totella ja asettua tuon alaisuuteen, koska arveli etteivät mieheltä tulevat käskyt olisi hänen ylpeyttään tai "miehenarvoaan" loukkaavia. Hän vain yksinkertaisesti tekisi työnsä. Sitä paitsi, mieluummin hän antaisi Megistiasin määrätä merellä kuin yrittäisi selvitä yksin, - nainen aikoisi suosiolla luottaa kokeneempiinsa purjehdusasioissa. Ainakaan näillä näkymin hänellä tuskin tulisi olemaan mitään kovin pahoja auktoriteettiongelmia, ainakaan halua sellaisiin ei löytynyt.
Chione siemaisi hieman viinimaljastaan samalla kun kuunteli tarkasti syrakusalaista tuon selittäessä laivastaan ja nyökkäsi sitten. Hän tiesi kyllä Kleitoksen majatalon, - itseasiassa hän oli asunut Korintissa jo tarpeeksi pitkään tuntiakseen suurinpiirtein koko kaupungin läpikotaisin. Eritoten kun töitäkin oli tullut tehtyä vähän siellä täällä. Megistiasin seuraava kysymys sai Chionen hieman ryhdistäytymään.
"Osaan kyllä." nainen vastasi, mutta päätti sitten olla ihan rehellinen, ettei merellä vain tulisi ongelmia hänen takiaan; "Minun on kyllä myönnettävä, että viime purjehdusmatkastani on jo aikaa, mutta muistan ainakin pääpiirteittäin miten mikäkin toimii. Viimeistään pikainen kertaus palauttanee minulle mieleen kaiken tarpeellisen." hän jatkoi ja siemaisi viinipikaristaan taas hieman, - nuorukainen ei näyttänyt pahastuneen lainkaan Megistiasin viittausta siihen, ettei hän välttämättä pärjäisi airojen ääressä. Mitäpä siitä loukkaantumaan, kun tottahan se oli. Itseasiassa Megistiasin huomautuksesta oltiin jopa salaa helpottuneita. "Menen minä viimeistään kansipoikana... osaan laittaa ruokaakin. Ja osaan lukea myös suunnan tarvittaessa." huulilla käväisi virne kun nainen selitti melko tavallisia, mutta usein yllättävän hyödyllisiksi osoittautuvia taitojaan. Ja mitä suunnan lukemiseen tuli... purjehtiessaan Egyptistä Välimerelle Chione oli tutustunut erääseen Aramis-nimiseen merimieheen, joka oli vanha ja puolisokea ja muiden merimiesten yleinen pilkanaihe, mutta joka oli niinä lukuisina öinä, jotka he olivat aivan kannella yhdessä puhellen viettäneet (Chione ei sattuneista syistä oikein viihtynyt ahtaissa tiloissa kannen alla lukuisien merimiesten kanssa ja Aramis nyt oli muuten hieman hylkiö), opettanut Chionea lukemaan tähtiä ja taivasta, neuvonut kuinka taivas toimii karttana niille, jotka sitä vain osaisivat lukea. Kaikki eivät osanneet. "Isäni opetti minua suunnistamaan merellä." Chione sanoi selitykseksi Megistiasille muistojen nostattama hieman haikeakin hymy huulillaan. Ikävää, että vanha Aramis oli jo kuollut, - Chione oli myöhemmin saanut kuulla, että Aramis olisi sittemmin saanut kohtauksen jossain kapassa; mennyt yhtäkkiä ihan kalpeaksi ja kaatunut lattialle. Eikä ollut vironnut enää henkiin. Pitäköön Haades hänestä huolta, Chione ajatteli ja siemaisi viinipikaristaan.
"Paljonko palkkio sitten olisi?" Chione ei malttanut olla kysymättä hieman vinosti hymyillen.
Chione siemaisi hieman viinimaljastaan samalla kun kuunteli tarkasti syrakusalaista tuon selittäessä laivastaan ja nyökkäsi sitten. Hän tiesi kyllä Kleitoksen majatalon, - itseasiassa hän oli asunut Korintissa jo tarpeeksi pitkään tuntiakseen suurinpiirtein koko kaupungin läpikotaisin. Eritoten kun töitäkin oli tullut tehtyä vähän siellä täällä. Megistiasin seuraava kysymys sai Chionen hieman ryhdistäytymään.
"Osaan kyllä." nainen vastasi, mutta päätti sitten olla ihan rehellinen, ettei merellä vain tulisi ongelmia hänen takiaan; "Minun on kyllä myönnettävä, että viime purjehdusmatkastani on jo aikaa, mutta muistan ainakin pääpiirteittäin miten mikäkin toimii. Viimeistään pikainen kertaus palauttanee minulle mieleen kaiken tarpeellisen." hän jatkoi ja siemaisi viinipikaristaan taas hieman, - nuorukainen ei näyttänyt pahastuneen lainkaan Megistiasin viittausta siihen, ettei hän välttämättä pärjäisi airojen ääressä. Mitäpä siitä loukkaantumaan, kun tottahan se oli. Itseasiassa Megistiasin huomautuksesta oltiin jopa salaa helpottuneita. "Menen minä viimeistään kansipoikana... osaan laittaa ruokaakin. Ja osaan lukea myös suunnan tarvittaessa." huulilla käväisi virne kun nainen selitti melko tavallisia, mutta usein yllättävän hyödyllisiksi osoittautuvia taitojaan. Ja mitä suunnan lukemiseen tuli... purjehtiessaan Egyptistä Välimerelle Chione oli tutustunut erääseen Aramis-nimiseen merimieheen, joka oli vanha ja puolisokea ja muiden merimiesten yleinen pilkanaihe, mutta joka oli niinä lukuisina öinä, jotka he olivat aivan kannella yhdessä puhellen viettäneet (Chione ei sattuneista syistä oikein viihtynyt ahtaissa tiloissa kannen alla lukuisien merimiesten kanssa ja Aramis nyt oli muuten hieman hylkiö), opettanut Chionea lukemaan tähtiä ja taivasta, neuvonut kuinka taivas toimii karttana niille, jotka sitä vain osaisivat lukea. Kaikki eivät osanneet. "Isäni opetti minua suunnistamaan merellä." Chione sanoi selitykseksi Megistiasille muistojen nostattama hieman haikeakin hymy huulillaan. Ikävää, että vanha Aramis oli jo kuollut, - Chione oli myöhemmin saanut kuulla, että Aramis olisi sittemmin saanut kohtauksen jossain kapassa; mennyt yhtäkkiä ihan kalpeaksi ja kaatunut lattialle. Eikä ollut vironnut enää henkiin. Pitäköön Haades hänestä huolta, Chione ajatteli ja siemaisi viinipikaristaan.
"Paljonko palkkio sitten olisi?" Chione ei malttanut olla kysymättä hieman vinosti hymyillen.
Vieraili- Vierailija
Vs: bad company
Connacht Ma Maalis 22 2010, 22:26
Megistias nyökytteli hitaasti Chiken kertoessa taidoistaan. "Hyvä, pannaan muistiin." Ei hänellä tietenkään ollut mitään aikeita päästää ensimmäistä kertaa miehistöönsä liittyvää, ilmeisen kokematonta nuorukaista vastaamaan niinkin tärkeästä tehtävästä kuin navigointi, ellei sitten olisi syystä taikka toisesta aivan pakko, mutta toisaalta koskaan ei tiennyt millä mielellä Poseidon sattui olemaan. Merellä sattui kaikenlaista, ja yhdestä navigoinnin taitavasta miehistönjäsenestä ei varmasti olisi ainakaan haittaa. "Emmeköhän me löydä sinulle jonkin sopivan tehtävän." Merimies sanoi sitten virnistäen, pyöritellen viinimukiaan sormissaan.
Nuorukaisen mainitsessa palkkion Megistias kohautti leveitä hartioitaan, sanoen: "No, se vähän riippuu siitä kuinka hyödylliseksi osoittaudut. Soutajille maksan yleensä drachman per viikko, luottomiehilleni hiukan enemmän. Sinulle voin näin alustavasti luvata pari obulusta viikolta, mutta kuten sanoin, sitä voidaan vielä tarkistaa. Ruuat tarjoan kyllä, niitä en ala palkoista vähentämään, joten saat matkan päätteeksi käteesi sen minkä olen luvannutkin." Mies siveli nyt partaansa mietteliään näköisenä, ennen kuin jatkoi: "Ja sitten on tietenkin ne mainitsemani lisätulot... olettaen että sellaisten tienaamiseen ilmaantuu mahdollisuuksia on joka miehelle on tarjolla sopiva lisä, eniten tietysti niille jotka osoittautuvat erityisen hyödylliseksi. Minun matkassani on muutama mies vaurastunut kohtalaisesti, sen voin luvata." Tuo virnisti jälleen, ennen kuin tyhjensi viinimaljansa viimeisen kerran, ja nousi ylös hivenen horjahdellen. "No niin, kiitokset viinistä. Näemme siis aamupäivällä, mikäli jumalat niin suovat." Niine sanoineen mies suuntasi kohti ovea, heilauttaen kättään nuorukaiselle vielä kerran ennen kuin katosi ulos.
((Mitenkäs tästä eteenpäin, loikataanko aamuun?))
Nuorukaisen mainitsessa palkkion Megistias kohautti leveitä hartioitaan, sanoen: "No, se vähän riippuu siitä kuinka hyödylliseksi osoittaudut. Soutajille maksan yleensä drachman per viikko, luottomiehilleni hiukan enemmän. Sinulle voin näin alustavasti luvata pari obulusta viikolta, mutta kuten sanoin, sitä voidaan vielä tarkistaa. Ruuat tarjoan kyllä, niitä en ala palkoista vähentämään, joten saat matkan päätteeksi käteesi sen minkä olen luvannutkin." Mies siveli nyt partaansa mietteliään näköisenä, ennen kuin jatkoi: "Ja sitten on tietenkin ne mainitsemani lisätulot... olettaen että sellaisten tienaamiseen ilmaantuu mahdollisuuksia on joka miehelle on tarjolla sopiva lisä, eniten tietysti niille jotka osoittautuvat erityisen hyödylliseksi. Minun matkassani on muutama mies vaurastunut kohtalaisesti, sen voin luvata." Tuo virnisti jälleen, ennen kuin tyhjensi viinimaljansa viimeisen kerran, ja nousi ylös hivenen horjahdellen. "No niin, kiitokset viinistä. Näemme siis aamupäivällä, mikäli jumalat niin suovat." Niine sanoineen mies suuntasi kohti ovea, heilauttaen kättään nuorukaiselle vielä kerran ennen kuin katosi ulos.
((Mitenkäs tästä eteenpäin, loikataanko aamuun?))
Connacht- Orja
- Viestien lukumäärä : 52
Vs: bad company
Vieraili Ke Maalis 24 2010, 18:28
(( hypätään vaan -» ))
Aamuaurinko helmeili jo kirkkaana horisontissa, kun Chione astui ulos kadulle majatalon ovesta. Kieltämättä nyt sai kyllä olla kiitollinen siitä, ettei eilisiltana tullut naukkailtua sitä viiniä liikaa, - uni oli kyllä kelvannut tapahtumarikkaan illan päätteeksi, mutta nyt olo oli vain ja ainoastaan energinen ja innostunut; hän oli valmis uusiin seikkailuihin. Vatsanpohjassa lepatti kuitenkin kieltämättä muutama perhonen, mutta muuten olo oli kaiken kaikkiaan hyvä. Vanha, mutta kestävä nahkasäkki heitettiin rennosti olalle; siinä oli suurin piirtein naisen koko pieni omaisuus, joskin mukaan oli otettu vain ne tärkeimmiksi koetut asiat, joita tulisi ehkä tarvitsemaan uudessa paikassa, kuten vaatteita ja sen sellaista.
Kaduilla riitti jo vilinää; myyjät availivat katukojujaan ja lapset juoksentelivat ihmisten jaloissa. Mitä lähemmäs satamaa Chione kulki, pujotellen ihmismassassa reippain ja määrätietoisin askelin, sitä kovempana lokkien kirkuna kiiri korviin muulta hälinältä; valkoiset linnut kaartelivat taivaalla, osa oli laskeutunut laivojen pursille istumaan. Eräs pikkutyttö leikki kissanpennun kanssa katuojassa; molemmat olivat yhtä likaisia. Ilmassa tuoksui suolainen merituuli; päivä oli kirkas ja aurinkoinen, täydellinen päivä purjehdukseen.
Saattoi hyvinkin olla, että Chione kuuli Korintin äänet, haistoi tuoksut ja näki tutut kasvot nyt viimeistä kertaa pitkään aikaan; eihän hänellä ollut minkäänlaista ajatusta siitä, milloin hän palaisi takaisin tähän kaupunkiin. Vai palaisiko ollenkaan. Kieltämättä kaupunkia jäisi ikävä, siitä oli tullut koti hänelle parin viime vuoden aikana. Mutta toisaalta… hänellä oli vielä paljon näkemättä; veri veti seikkailemaan ja voisihan hän aina palata takaisin, jos ei paikkaansa muualta löytäisi. Tuskin Korintti minnekään katoaisi parin vuoden aikana.
Pikkuhiljaa kaupungin väki vaihtui enimmäkseen merimiehiin, mitä pidemmälle satamaa nainen kulki. Katse siirtyi suurista ja massiivisista laivoista ja pienistä kalastusveneistä seuraamaan sataman laidalla olevia majataloa; hän muisteli Megistiasin sanoneen laivansa olevan Kleitoksen majatalon edessä… Siinähän se olikin! Siis se majatalo, ei laiva, - nyt pysähdyttiin ja katse siirtyi lähistöllä oleviin laivoihin. Naisella ei ollut hajuakaan mikä oli laituri kaksi (jos se nyt ylipäätään oli ollut numero kaksi), mutta sitten silmiin osui erään laivan kyljessä oleva kaiverrus; Artermiksen jousi. Eikös Megistias maininnut sen edellisenä iltana laivansa nimeksi…? Chione heitti säkkimäisen reppunsa paremmin olalleen, mutta ei irrottanut katsettaan laivasta; hieman silmiään auringossa siristellen nainen huomioi, että ainakin laiva näytti siltä kuin se olisi kohtapuoliin lähdössä. Muutamat merimiehet näyttivät vielä lastaavan rahtia laivaan ja lähemmäs astellessaan Chione olikin tunnistavinaan käskyä pitävän kookkaan miehen. "Megistias?" varmistava kysymys, sillä mies seisoi selin häneen, - nainen itse pysähtyi aloilleen ja loi ympärilleen tutkailevan katseen ennen kuin suuntasi tummien silmiensä katseen mieheen kasvoillaan hieman odottava ilme.
Aamuaurinko helmeili jo kirkkaana horisontissa, kun Chione astui ulos kadulle majatalon ovesta. Kieltämättä nyt sai kyllä olla kiitollinen siitä, ettei eilisiltana tullut naukkailtua sitä viiniä liikaa, - uni oli kyllä kelvannut tapahtumarikkaan illan päätteeksi, mutta nyt olo oli vain ja ainoastaan energinen ja innostunut; hän oli valmis uusiin seikkailuihin. Vatsanpohjassa lepatti kuitenkin kieltämättä muutama perhonen, mutta muuten olo oli kaiken kaikkiaan hyvä. Vanha, mutta kestävä nahkasäkki heitettiin rennosti olalle; siinä oli suurin piirtein naisen koko pieni omaisuus, joskin mukaan oli otettu vain ne tärkeimmiksi koetut asiat, joita tulisi ehkä tarvitsemaan uudessa paikassa, kuten vaatteita ja sen sellaista.
Kaduilla riitti jo vilinää; myyjät availivat katukojujaan ja lapset juoksentelivat ihmisten jaloissa. Mitä lähemmäs satamaa Chione kulki, pujotellen ihmismassassa reippain ja määrätietoisin askelin, sitä kovempana lokkien kirkuna kiiri korviin muulta hälinältä; valkoiset linnut kaartelivat taivaalla, osa oli laskeutunut laivojen pursille istumaan. Eräs pikkutyttö leikki kissanpennun kanssa katuojassa; molemmat olivat yhtä likaisia. Ilmassa tuoksui suolainen merituuli; päivä oli kirkas ja aurinkoinen, täydellinen päivä purjehdukseen.
Saattoi hyvinkin olla, että Chione kuuli Korintin äänet, haistoi tuoksut ja näki tutut kasvot nyt viimeistä kertaa pitkään aikaan; eihän hänellä ollut minkäänlaista ajatusta siitä, milloin hän palaisi takaisin tähän kaupunkiin. Vai palaisiko ollenkaan. Kieltämättä kaupunkia jäisi ikävä, siitä oli tullut koti hänelle parin viime vuoden aikana. Mutta toisaalta… hänellä oli vielä paljon näkemättä; veri veti seikkailemaan ja voisihan hän aina palata takaisin, jos ei paikkaansa muualta löytäisi. Tuskin Korintti minnekään katoaisi parin vuoden aikana.
Pikkuhiljaa kaupungin väki vaihtui enimmäkseen merimiehiin, mitä pidemmälle satamaa nainen kulki. Katse siirtyi suurista ja massiivisista laivoista ja pienistä kalastusveneistä seuraamaan sataman laidalla olevia majataloa; hän muisteli Megistiasin sanoneen laivansa olevan Kleitoksen majatalon edessä… Siinähän se olikin! Siis se majatalo, ei laiva, - nyt pysähdyttiin ja katse siirtyi lähistöllä oleviin laivoihin. Naisella ei ollut hajuakaan mikä oli laituri kaksi (jos se nyt ylipäätään oli ollut numero kaksi), mutta sitten silmiin osui erään laivan kyljessä oleva kaiverrus; Artermiksen jousi. Eikös Megistias maininnut sen edellisenä iltana laivansa nimeksi…? Chione heitti säkkimäisen reppunsa paremmin olalleen, mutta ei irrottanut katsettaan laivasta; hieman silmiään auringossa siristellen nainen huomioi, että ainakin laiva näytti siltä kuin se olisi kohtapuoliin lähdössä. Muutamat merimiehet näyttivät vielä lastaavan rahtia laivaan ja lähemmäs astellessaan Chione olikin tunnistavinaan käskyä pitävän kookkaan miehen. "Megistias?" varmistava kysymys, sillä mies seisoi selin häneen, - nainen itse pysähtyi aloilleen ja loi ympärilleen tutkailevan katseen ennen kuin suuntasi tummien silmiensä katseen mieheen kasvoillaan hieman odottava ilme.
Vieraili- Vierailija
Vs: bad company
Connacht Pe Maalis 26 2010, 11:25
Megistias oli horjunut takaisin alukselleen myöhään yöllä, löytäen perille kuunvalon ja vaistojensa ansiosta, ja onnistuen jollain ihmeen kaupalla välttämään ryövärit joita kaupungin kujilla aina toisinaan väijyi odottamassa juurikin hänen kaltaisiaan niin sanotusti kaikki purjeet tuulessa seilaavia merimiehiä ja muita humalaisia. Tilastaan huolimatta hän ilmaantui hytistään kannelle aamuauringon kavutessa esiin horisontista, alkaen äreänä ja krapulaisena potkimaan miehistönsä jäseniä hereille. Siinä vaiheessa kun nuori egyptiläinen löysi tiensä laiturille johon Artemiksen jousi oli kiinnitettynä oli laivalla jo täydet lähtövalmistelut käynnissä. Megistias ja hänen alijohtajansa karjuivat käskyjään melko suureen ääneen, sillä niiden täytyi kantaa sataman yleisen hälinän ylitse, joten oli pienoinen ihme että syrakusalainen kuuli Chiken huudon ensimmäisellä yrittämällä.
Megistias pyörähti nyt ympäri ja kurkisti laidan ylitse laiturille, ja kun hänen katseensa tavoitti nuorukaisen, virnisti hän leveästi. "Kas vain, päätit sitten liittyä seuraamme. Nouse laivaan." Merimies huikkasi Chionelle ja osoitti kädellään kapeaan lankkuun joka johti laiturilta kannelle. Artemiksen jousi ei ollut mikään pieni alus, kolmisoutuna sen kansi oli korkealla laituriin nähden joten lankku oli varsin jyrkässä kulmassa. Tämä olikin eräänlainen ensimmäinen koetus kaikille laivan kannelle pyrkiville. Megistias kääntyi nyt ympäri, huutaen: "Philotas! Crixus!", ja viittoen pojan ja miehen luokseen ennen kuin suuntasi kohti lankkua.
Egyptiläisen noustua kyytiin Megistias tarkasteli tuota päästä varpaisiin, nyökäten sitten. "Tervetuloa mukaan. Käyn suoraan asiaan. Tässä on poikani Philotas, ja varamieheni Crixus." Megistias viittasi puhuessaan ensin tuohon arviolta 15- vuotiaaseen nuorukaiseen joka oli kuin nuorempi ja parrattomampi versio isästään, ja sitten tuon vierellä seisovaan pitkään ja harteikkaaseen, ehkäpä noin 25- vuotiaaseen komeaan mieheen, jonka ruskeassa tukassa oli häivähdys punaista. Vaikka Philotas muistuttikin isäänsä, olivat tuon kasvot vakavammat kuin Megistiaksen, ja niissä oli vielä lapsenomaista pyöreyttä vaikka muuten nuorukainen alkoikin jo täyttämään miehen mitat. Crixuksen iho oli kyllä ruskettunut, mutta siitä saattoi silti nähdä että tuo oli huomattavasti vaaleampi kuin suurin osa miehistöstä, mikä yhdistettynä tuon punertaviin hiuksiin viittasi barbaarivereen. Kumpikin oli pukeutunut samanlaiseen tunikaan ja leveään nahkavyöhön kuin Megistias, mikä erotti heidät suurimmasta osasta muuta miehistöä, joilla oli korkeintaan löysä tunika, tai sitten vain jonkinlainen lannevaate.
Crixus ja Philotas tarkastelivat nyt Chionea, mies ystävällisesti hymyillen ja poika hieman varautuneemmin, mutta molempien silmistä saattoi lukea että kumpikin koitti arvioida tuon hyödyllisyyttä. "Jos sinulla on jotain kysyttävää, niin kysy heiltä, tai joltakulta muulta miehistön jäseneltä. Philotas näyttää sinulle minne voit jättää tavarasi." Megistias jatkoi nyt, nyökäten poikansa suuntaan, ja oli jo aikeissa kääntyä pois kunnes muisti jotain ja lisäsi vielä: "Ai niin, ja tästä lähtien kutsut minua kapteeniksi, tai pomokin riittää." Syrakusalainen hymyili puhuessaan, mutta tuon äänestä saattoi päätellä, että tuo ei ollut mikään ehdotus tai pyyntö, vaan käsky.
Megistias ja Crixus kääntyivät nyt pois, palaten muun miehistön komentamiseen, ja Philotas nyökkäsi nuorelle egyptiläiselle, viitaten tuota seuraamaan perässään. "Tähän suuntaan." Tuo sanoi rauhalliseen sävyyn, ja suuntasi kohti laivan kangaskatolla peitettyä peräkantta.
Megistias pyörähti nyt ympäri ja kurkisti laidan ylitse laiturille, ja kun hänen katseensa tavoitti nuorukaisen, virnisti hän leveästi. "Kas vain, päätit sitten liittyä seuraamme. Nouse laivaan." Merimies huikkasi Chionelle ja osoitti kädellään kapeaan lankkuun joka johti laiturilta kannelle. Artemiksen jousi ei ollut mikään pieni alus, kolmisoutuna sen kansi oli korkealla laituriin nähden joten lankku oli varsin jyrkässä kulmassa. Tämä olikin eräänlainen ensimmäinen koetus kaikille laivan kannelle pyrkiville. Megistias kääntyi nyt ympäri, huutaen: "Philotas! Crixus!", ja viittoen pojan ja miehen luokseen ennen kuin suuntasi kohti lankkua.
Egyptiläisen noustua kyytiin Megistias tarkasteli tuota päästä varpaisiin, nyökäten sitten. "Tervetuloa mukaan. Käyn suoraan asiaan. Tässä on poikani Philotas, ja varamieheni Crixus." Megistias viittasi puhuessaan ensin tuohon arviolta 15- vuotiaaseen nuorukaiseen joka oli kuin nuorempi ja parrattomampi versio isästään, ja sitten tuon vierellä seisovaan pitkään ja harteikkaaseen, ehkäpä noin 25- vuotiaaseen komeaan mieheen, jonka ruskeassa tukassa oli häivähdys punaista. Vaikka Philotas muistuttikin isäänsä, olivat tuon kasvot vakavammat kuin Megistiaksen, ja niissä oli vielä lapsenomaista pyöreyttä vaikka muuten nuorukainen alkoikin jo täyttämään miehen mitat. Crixuksen iho oli kyllä ruskettunut, mutta siitä saattoi silti nähdä että tuo oli huomattavasti vaaleampi kuin suurin osa miehistöstä, mikä yhdistettynä tuon punertaviin hiuksiin viittasi barbaarivereen. Kumpikin oli pukeutunut samanlaiseen tunikaan ja leveään nahkavyöhön kuin Megistias, mikä erotti heidät suurimmasta osasta muuta miehistöä, joilla oli korkeintaan löysä tunika, tai sitten vain jonkinlainen lannevaate.
Crixus ja Philotas tarkastelivat nyt Chionea, mies ystävällisesti hymyillen ja poika hieman varautuneemmin, mutta molempien silmistä saattoi lukea että kumpikin koitti arvioida tuon hyödyllisyyttä. "Jos sinulla on jotain kysyttävää, niin kysy heiltä, tai joltakulta muulta miehistön jäseneltä. Philotas näyttää sinulle minne voit jättää tavarasi." Megistias jatkoi nyt, nyökäten poikansa suuntaan, ja oli jo aikeissa kääntyä pois kunnes muisti jotain ja lisäsi vielä: "Ai niin, ja tästä lähtien kutsut minua kapteeniksi, tai pomokin riittää." Syrakusalainen hymyili puhuessaan, mutta tuon äänestä saattoi päätellä, että tuo ei ollut mikään ehdotus tai pyyntö, vaan käsky.
Megistias ja Crixus kääntyivät nyt pois, palaten muun miehistön komentamiseen, ja Philotas nyökkäsi nuorelle egyptiläiselle, viitaten tuota seuraamaan perässään. "Tähän suuntaan." Tuo sanoi rauhalliseen sävyyn, ja suuntasi kohti laivan kangaskatolla peitettyä peräkantta.
Connacht- Orja
- Viestien lukumäärä : 52
Vs: bad company
Vieraili La Maalis 27 2010, 00:08
Megistiasin leveä virne sai Chionenkin suupielet taipumaan hienoisesti ylöspäin ja rento hymy huulillaan nainen suuntasi askeleensa laivaan johdattavalle lankulle, pitäen katseensa kuitenkin tiukasti maassa, katsoen mihin jalkansa asetti, sillä jotenkin hänestä tuntui, ettei nainen välttämättä antaisi itsestään ihan parasta kuvaa molskahtamalla veteen jo ennen kuin edes ehtisi nousta laivan kyytiin! Onneksi tasapainoa ja notkeutta löytyi kuitenkin sen verran, että ihan kunnialla nuorukainen selvisi laivan kannelle, vaikka vähän epävarmalta lankku jalkojen alla tuntuikin.
Kannelle päästyään Chione suoristi hieman tunikaansa ja loi ympärilleen uteliaan silmäyksen ennen kuin käänsi tummien silmiensä katseen Megistiasiin ja tämän vierelle ilmestyneisiin kahteen mieheen, joista toinen tosin näytti olevan Chioneakin nuorempi. Nyökkäys meni tervehdyksestä Megistiasin esitellessä poikansa ja varamiehensä. Yhtä lailla kuin mitä miehetkin häntä salaa mielissään arvioivat huolimatta suht' ystävällisistä ilmeistään, myös Chione tutkaili tarkasti miehistöä pistäen silmälle Megistiasin ja Philotaksen lähes hämmentävän yhdennäköisyyden isän ja pojan ikäerosta huolimatta. Myös Crixusta silmäiltiin uteliaasti, joskin eri syystä. Chione tiesi kuitenkin olla tekemättä mitään oletuksia ihmisistä ensitapaamisen perusteella, sillä hän, jos kuka tiesi miten paljon pinta saattoi pettää. Peittihän hänenkin arkinen, löysä tunikansa alleen oikeasti sorjan naisenvartalon, eivätkä kauniit pojankasvot, joita kehysti lyhyeksi kynitty, sinimusta tukka, jääneet yhtään sen viattomammiksi, - ja kaikki se vain vapauden tähden. "Chike." nainen esitteli itsensä puolestaan lyhyesti ja ytimekkäästi.
Chione nyökäytti päätään, kun Megistias kehotti häntä kääntymään tarvittaessa äsken esiteltyjen miesten puoleen ja liikahti jo hieman Philotaksen suuntaan, kun Megistias vielä puuttui puheeseen. Nainen nyökkäsi ytimekkäästi ymmärryksen merkiksi. "Hyvä on... kapteeni." hieman vino hymy vilahti huulilla, mutta ääni oli vakaa ja nopeasti vakavoituva ilme kertoi käskyn menneen perille. Sitten katse kääntyi hivenen odottavana Philotakseen, joka viittasikin hänet jo liikkeelle.
Kun Chione sai laskettua olkapäältään vähäiset matkakantamuksensa sopivaan säilöön, nainen katsahti pikaisesti Philotakseen ennen kuin loi ympärilleen taas tutkailevan silmäyksen, siirtyen takaisin laivan kannelle ja kirkkaan auringonpaisteen alle, suunnaten sitten katseensa uudestaan nuoreen poikaan. "Joten... mistä voin aloittaa?" nainen kysäisi reippaalla äänellä, haluten päästä työn touhuun, koska niinhän ne asiat parhaiten mieleen palaisivat. Ja toisekseen Chione ei viihtynyt toimettomana, saati halunnut antaa itsestään sellaista kuvaa.
Kannelle päästyään Chione suoristi hieman tunikaansa ja loi ympärilleen uteliaan silmäyksen ennen kuin käänsi tummien silmiensä katseen Megistiasiin ja tämän vierelle ilmestyneisiin kahteen mieheen, joista toinen tosin näytti olevan Chioneakin nuorempi. Nyökkäys meni tervehdyksestä Megistiasin esitellessä poikansa ja varamiehensä. Yhtä lailla kuin mitä miehetkin häntä salaa mielissään arvioivat huolimatta suht' ystävällisistä ilmeistään, myös Chione tutkaili tarkasti miehistöä pistäen silmälle Megistiasin ja Philotaksen lähes hämmentävän yhdennäköisyyden isän ja pojan ikäerosta huolimatta. Myös Crixusta silmäiltiin uteliaasti, joskin eri syystä. Chione tiesi kuitenkin olla tekemättä mitään oletuksia ihmisistä ensitapaamisen perusteella, sillä hän, jos kuka tiesi miten paljon pinta saattoi pettää. Peittihän hänenkin arkinen, löysä tunikansa alleen oikeasti sorjan naisenvartalon, eivätkä kauniit pojankasvot, joita kehysti lyhyeksi kynitty, sinimusta tukka, jääneet yhtään sen viattomammiksi, - ja kaikki se vain vapauden tähden. "Chike." nainen esitteli itsensä puolestaan lyhyesti ja ytimekkäästi.
Chione nyökäytti päätään, kun Megistias kehotti häntä kääntymään tarvittaessa äsken esiteltyjen miesten puoleen ja liikahti jo hieman Philotaksen suuntaan, kun Megistias vielä puuttui puheeseen. Nainen nyökkäsi ytimekkäästi ymmärryksen merkiksi. "Hyvä on... kapteeni." hieman vino hymy vilahti huulilla, mutta ääni oli vakaa ja nopeasti vakavoituva ilme kertoi käskyn menneen perille. Sitten katse kääntyi hivenen odottavana Philotakseen, joka viittasikin hänet jo liikkeelle.
Kun Chione sai laskettua olkapäältään vähäiset matkakantamuksensa sopivaan säilöön, nainen katsahti pikaisesti Philotakseen ennen kuin loi ympärilleen taas tutkailevan silmäyksen, siirtyen takaisin laivan kannelle ja kirkkaan auringonpaisteen alle, suunnaten sitten katseensa uudestaan nuoreen poikaan. "Joten... mistä voin aloittaa?" nainen kysäisi reippaalla äänellä, haluten päästä työn touhuun, koska niinhän ne asiat parhaiten mieleen palaisivat. Ja toisekseen Chione ei viihtynyt toimettomana, saati halunnut antaa itsestään sellaista kuvaa.
Vieraili- Vierailija
Vs: bad company
Connacht Su Maalis 28 2010, 15:19
Philotas oli johdattanut Chiken katetulle peräkannelle, ja sitä kautta alas luukusta hämärälle välikannelle. Valtaosa noiden ottamasta lastista oli ruumassa, kaikken alimmalla kannella, mutta tavaraa oli sen verran paljon että osa oli pinottu myös tuonne peräkannen alle, osittain myös paremman tasapainon vuoksi. Noiden laskeuduttua jyrkät portaat alas Philotas pysähtyi sen verran että osoitti laivan peräosaa kohti, sanoen: "Kapteenin hytti. Voit astua sinne vain luvan kanssa." Tuolla peräosassa oli myös muutama muu hytti, asiakkaille joilla oli varaa ja halua matkustaa hieman mukavammin, mutta sellaisia ei tälle matkalle ollut ilmaantunut mukaan, joten myös hytit oli täytetty kauppatavaralla.
Noin sanottuaan Philotas lähti kohti keulaa, ja pian he seisoivat keskikannen ahtaassa käytävässä, jonka kummallakin puolella oli lähestulkoon keulaan asti ulottuva rivistö penkkejä, joilla loikoili joukko enemmän taikka vähemmän pukeutuneita soutajia. Tuo oli yksi aluksen kolmesta soutukannesta, ja koska nuo olivat vielä satamassa, olivat kaikki airot vedettyinä sisään mikä teki tilasta vielä entistäkin ahtaamman tuntuisen. Ilma oli tunkkaista ja vaikka aamuaurinko oli hädintuskin alkanut lämmittämään alusta, oli tuolla jo melkoisen kuuma. Muutama mies vilkaisi tulokasta puolittain uteliaasti, mutta suurinta osaa näytti kiinnostavan enemmän noppapeli jota jotkut noista pelasivat penkkien välissä. Philotas osoitti naulakkoa soutukannen peräosassa, jossa roikkui useampikin erilainen merimiessäkki ja reppu, ja sanoi sitten: "Voit jättää tavarasi tänne, eikä tarvitse huolehtia varkaista. Jos sinulta kuitenkin katoaa jotain arvokasta, niin ilmoita minulle tai Crixukselle ja asia hoidetaan kuntoon. Voit nukkua joko täällä taikka sitten kannella, mistä vain satut löytämään paikan."
Egyptiläisen laskettua kantamuksensa käsistään poika johdatti tuon samaa reittiä takaisin kannelle, missä lähtövalmistelut alkoivat olemaan loppusuoralla. Kun toinen kysyi mistä voisi aloittaa, Philotas vilkuili ympärilleen ja kohautti sitten hartioitaan, vastaten: "No, luultavasti sinun kannattaa aivan aluksi vain katsella vierestä ja pysyä poissa tieltä... mutta jos haluat tehdä jotain hyödyllistä, niin voit hakea ruumasta kannullisen vettä kapteenille. Hän on ollut hiukan huonovointinen tänä aamuna." Nuorukainen virnisti nyt ensimmäistä kertaa, osoittaen että samankaltaisuus Megistiaksen kanssa ei sittenkään rajoittunut pelkästään ulkoisiin tekijöihin.
Noin sanottuaan Philotas lähti kohti keulaa, ja pian he seisoivat keskikannen ahtaassa käytävässä, jonka kummallakin puolella oli lähestulkoon keulaan asti ulottuva rivistö penkkejä, joilla loikoili joukko enemmän taikka vähemmän pukeutuneita soutajia. Tuo oli yksi aluksen kolmesta soutukannesta, ja koska nuo olivat vielä satamassa, olivat kaikki airot vedettyinä sisään mikä teki tilasta vielä entistäkin ahtaamman tuntuisen. Ilma oli tunkkaista ja vaikka aamuaurinko oli hädintuskin alkanut lämmittämään alusta, oli tuolla jo melkoisen kuuma. Muutama mies vilkaisi tulokasta puolittain uteliaasti, mutta suurinta osaa näytti kiinnostavan enemmän noppapeli jota jotkut noista pelasivat penkkien välissä. Philotas osoitti naulakkoa soutukannen peräosassa, jossa roikkui useampikin erilainen merimiessäkki ja reppu, ja sanoi sitten: "Voit jättää tavarasi tänne, eikä tarvitse huolehtia varkaista. Jos sinulta kuitenkin katoaa jotain arvokasta, niin ilmoita minulle tai Crixukselle ja asia hoidetaan kuntoon. Voit nukkua joko täällä taikka sitten kannella, mistä vain satut löytämään paikan."
Egyptiläisen laskettua kantamuksensa käsistään poika johdatti tuon samaa reittiä takaisin kannelle, missä lähtövalmistelut alkoivat olemaan loppusuoralla. Kun toinen kysyi mistä voisi aloittaa, Philotas vilkuili ympärilleen ja kohautti sitten hartioitaan, vastaten: "No, luultavasti sinun kannattaa aivan aluksi vain katsella vierestä ja pysyä poissa tieltä... mutta jos haluat tehdä jotain hyödyllistä, niin voit hakea ruumasta kannullisen vettä kapteenille. Hän on ollut hiukan huonovointinen tänä aamuna." Nuorukainen virnisti nyt ensimmäistä kertaa, osoittaen että samankaltaisuus Megistiaksen kanssa ei sittenkään rajoittunut pelkästään ulkoisiin tekijöihin.
Connacht- Orja
- Viestien lukumäärä : 52
Vs: bad company
Vieraili Ti Maalis 30 2010, 18:37
(( Hei! Pidän hiljaiseloa tässä tuonne 13.4 saakka, sillä minulla alkaa koeviikko. Joten vastauksissa saattaa nyt kestää jonkun aikaa, pahoitteluni siitä ))
Chione kuunteli Philotaksen selostusta tarkkaavaisesti, vaikka silmäilikin samalla ympärilleen välikannella uteliaaseen tapaansa. Päätä nyökäytettiin silloin tällöin nuorukaiselle ymmärtämisen (ja kuuntelemisen) merkiksi. Soutukannen kuumuus yllätti, - yksi niitä asioita, jotka olivat jo ehtineet unohtua mielestä viime merimatkan jäljiltä... Epäilemättä nainen linnoittautuisi mieluummin kannelle nukkumaan yönsä kuten viime kerrallakin, - monestakin syystä. Kannella oli viileämpää ja väljempää ja väljyyttä Chione kaipasikin; mieheksi naamioituneen naisen kun ei kannattanut lukuisten miesten kanssa samaan tilaan ahtautua, ellei ollut jotenkin itsemurhanhakuinen... Riski paljastua oli liian suuri. Sitä paitsi Chione viihtyi tosiaan paremmin kirkkaan tähtitaivaan alla kuin liian ahtaissa tiloissa laivan koko miehistön kanssa.
Nainen jatkoi ympärilleen katselua kannenkin puolella, seuraillen katseellaan tehokkaasti työskentelevää miehistöä, joka mitä ilmeisemmin valmistautui lähtöön... Viimeinen tilaisuus hypätä vielä satamalaiturin puolelle takaisin, sen jälkeen ei olisi takaisin kääntymistä, vaan edessä häämötti vain viikon, parin mittainen (joskus pidempikin säistä riippuen) merimatka. Hienoinen hymynhäive kohosi huulille omien ajatusten johdosta. Tässä sitä taas mentiin ja viisveisattiin riskeistä. Mutta Chione tahtoi luottaa onnekkuutensa, ainakaan vielä mikään ei varjostanut naisen mieltä, vaikka syytä ehkä olisi ollutkin. Mieli oli kuitenkin yhtä kirkas kuin pilvetön sinitaivaskin, merituuli vain kutitteli hieman luonnostaan kullanruskealla iholla. Pahimmassa tapauksessa hän saisi katua tätä raskaasti. Mutta ehkä Hera olisi hänelle suotuisa ja suojelisi häntä tämänkin merimatkan ajan.
Ajatukset kuitenkin palasivat takaisin maanpinnalle, kun nuoren Philotaksen sanat tunkeutuivat tajuntaan ja saivat naisen kohdistamaan katseensa nuorukaiseen. Silmät kaventuivat hieman, mutta sittemmin huulille kohosi aavistuksen vino hymy. "Vai niin... Siinä tapauksessa minun on ehkä parasta sitten hakea sitä vettä, emmehän halua, että urhea kapteenimme pyörtyy ennen kuin pääsemme pois satamastakaan." viaton virnistys ennen kuin nainen kuitenkin käännähti kannoillaan ja suuntasi askeleensa takaisin laivan peräkannelle, josta he olivat hetki sitten tulleekin. Mieluummin hän jotain sentään tekisi kuin notkuisi aivan toimettomana... tai Philotaksen sanoja lainaten, pysyttelisi vain poissa muiden jaloista.
Vei aikansa ennen kuin nainen onnistui laskeutumaan täpötäyteen ruumaan laskeuduttuaan kansi kannelta yhä alemmas jyrkkiä portaita. Ja toinen tovi kului oikeaa tynnyriä etsiessä, jotta mukaan tarttunut saviruukku onnistuttiin täyttämään raikkaalla vedellä. Puhumattakaan siitä, kun sitä taiteiltiin vielä kiivetä ylöskin takaisin niitä jyrkkiä rappusia pitkin saviruukku toisessa kädessä. Ei ihan niin helppoa kun voisi kuvitella. Lopulta kuitenkin tuttu, raikas merituuli löyhähti kasvoja vasten Chionen astuessa takaisin kannelle; tyytyväisenä nainen veti syvään henkeä ja tajusi samassa laivan lähteneen liikkeelle. Hivenen häkeltyneenä nainen tiiraili ympärilleen, kunnes katse osui käskyjään huutelevaan Megistiasiin... tai kapteeniin kuten häntä piti nyt puhutella. Chione läksi suuntamaan Megistiasia kohti, mutta koska kapteeni näytti olevan vielä tyystin työn touhussa ja Chionen katse pyrki kuin itsestään karkaamaan koko ajan loittonevaa Korinttia kohti, nainen vaihtoikin viime hetkellä suuntaa sen verran, että asteli laivan laidalle, laskien kannun käsistään laivan kaiteen päälle, katsellessaan loittonevaa kaupunkia ajatuksissaan. Kun hän oli viimeksi katsellut jonkin kaupungin loittonemista laivasta käsin, taakse oli jäänyt Egypti ja orjuus... silloin Chione oli tuntenut ainoastaan helpotusta ja iloa. Nyt Chione ei oikein tiennyt mitä hän tunsi. Nainen tiesi vain sen, että jollain tavalla, näiden vuosien aikana Korintista oli tullut hänelle tavallaan koti. Ehkä hän siitä syystä tunsikin olonsa hivenen haikeaksi katsellessaan kuinka Korintti jäi taakse vieden mukanaan kaiken tutun ja turvallisen. Hän oli taas täysin omillaan.
(( tulipas tönkkö, pahoittelen tästäkin, - ei oikein pelaaminen luonnistu kun on aivat täynnä fysiikkaa... yritä kuitenkin jotain repiä irti ))
Chione kuunteli Philotaksen selostusta tarkkaavaisesti, vaikka silmäilikin samalla ympärilleen välikannella uteliaaseen tapaansa. Päätä nyökäytettiin silloin tällöin nuorukaiselle ymmärtämisen (ja kuuntelemisen) merkiksi. Soutukannen kuumuus yllätti, - yksi niitä asioita, jotka olivat jo ehtineet unohtua mielestä viime merimatkan jäljiltä... Epäilemättä nainen linnoittautuisi mieluummin kannelle nukkumaan yönsä kuten viime kerrallakin, - monestakin syystä. Kannella oli viileämpää ja väljempää ja väljyyttä Chione kaipasikin; mieheksi naamioituneen naisen kun ei kannattanut lukuisten miesten kanssa samaan tilaan ahtautua, ellei ollut jotenkin itsemurhanhakuinen... Riski paljastua oli liian suuri. Sitä paitsi Chione viihtyi tosiaan paremmin kirkkaan tähtitaivaan alla kuin liian ahtaissa tiloissa laivan koko miehistön kanssa.
Nainen jatkoi ympärilleen katselua kannenkin puolella, seuraillen katseellaan tehokkaasti työskentelevää miehistöä, joka mitä ilmeisemmin valmistautui lähtöön... Viimeinen tilaisuus hypätä vielä satamalaiturin puolelle takaisin, sen jälkeen ei olisi takaisin kääntymistä, vaan edessä häämötti vain viikon, parin mittainen (joskus pidempikin säistä riippuen) merimatka. Hienoinen hymynhäive kohosi huulille omien ajatusten johdosta. Tässä sitä taas mentiin ja viisveisattiin riskeistä. Mutta Chione tahtoi luottaa onnekkuutensa, ainakaan vielä mikään ei varjostanut naisen mieltä, vaikka syytä ehkä olisi ollutkin. Mieli oli kuitenkin yhtä kirkas kuin pilvetön sinitaivaskin, merituuli vain kutitteli hieman luonnostaan kullanruskealla iholla. Pahimmassa tapauksessa hän saisi katua tätä raskaasti. Mutta ehkä Hera olisi hänelle suotuisa ja suojelisi häntä tämänkin merimatkan ajan.
Ajatukset kuitenkin palasivat takaisin maanpinnalle, kun nuoren Philotaksen sanat tunkeutuivat tajuntaan ja saivat naisen kohdistamaan katseensa nuorukaiseen. Silmät kaventuivat hieman, mutta sittemmin huulille kohosi aavistuksen vino hymy. "Vai niin... Siinä tapauksessa minun on ehkä parasta sitten hakea sitä vettä, emmehän halua, että urhea kapteenimme pyörtyy ennen kuin pääsemme pois satamastakaan." viaton virnistys ennen kuin nainen kuitenkin käännähti kannoillaan ja suuntasi askeleensa takaisin laivan peräkannelle, josta he olivat hetki sitten tulleekin. Mieluummin hän jotain sentään tekisi kuin notkuisi aivan toimettomana... tai Philotaksen sanoja lainaten, pysyttelisi vain poissa muiden jaloista.
Vei aikansa ennen kuin nainen onnistui laskeutumaan täpötäyteen ruumaan laskeuduttuaan kansi kannelta yhä alemmas jyrkkiä portaita. Ja toinen tovi kului oikeaa tynnyriä etsiessä, jotta mukaan tarttunut saviruukku onnistuttiin täyttämään raikkaalla vedellä. Puhumattakaan siitä, kun sitä taiteiltiin vielä kiivetä ylöskin takaisin niitä jyrkkiä rappusia pitkin saviruukku toisessa kädessä. Ei ihan niin helppoa kun voisi kuvitella. Lopulta kuitenkin tuttu, raikas merituuli löyhähti kasvoja vasten Chionen astuessa takaisin kannelle; tyytyväisenä nainen veti syvään henkeä ja tajusi samassa laivan lähteneen liikkeelle. Hivenen häkeltyneenä nainen tiiraili ympärilleen, kunnes katse osui käskyjään huutelevaan Megistiasiin... tai kapteeniin kuten häntä piti nyt puhutella. Chione läksi suuntamaan Megistiasia kohti, mutta koska kapteeni näytti olevan vielä tyystin työn touhussa ja Chionen katse pyrki kuin itsestään karkaamaan koko ajan loittonevaa Korinttia kohti, nainen vaihtoikin viime hetkellä suuntaa sen verran, että asteli laivan laidalle, laskien kannun käsistään laivan kaiteen päälle, katsellessaan loittonevaa kaupunkia ajatuksissaan. Kun hän oli viimeksi katsellut jonkin kaupungin loittonemista laivasta käsin, taakse oli jäänyt Egypti ja orjuus... silloin Chione oli tuntenut ainoastaan helpotusta ja iloa. Nyt Chione ei oikein tiennyt mitä hän tunsi. Nainen tiesi vain sen, että jollain tavalla, näiden vuosien aikana Korintista oli tullut hänelle tavallaan koti. Ehkä hän siitä syystä tunsikin olonsa hivenen haikeaksi katsellessaan kuinka Korintti jäi taakse vieden mukanaan kaiken tutun ja turvallisen. Hän oli taas täysin omillaan.
(( tulipas tönkkö, pahoittelen tästäkin, - ei oikein pelaaminen luonnistu kun on aivat täynnä fysiikkaa... yritä kuitenkin jotain repiä irti ))
Vieraili- Vierailija
Vs: bad company
Connacht Su Huhti 04 2010, 18:23
((Selvä homma.))
Artemiksen jousen lähtövalmistelut saatiin päätökseen nopeasti ja tottunein elkein, ja pian Crixus saattoi tulla ilmoittamaan paikalleen peräkannelle peräsimen vierelle asettuneelle Megistiakselle, että he olivat valmiita lähtöön. Syrakusalainen nyökkäsi vastaukseksi ja huusi sitten sarjan käskyjä, joiden seurauksena kävelylankku vedettiin kannelle, kiinnitysköydet irroitettiin, ja alus työnnettiin irti laiturista. Satamapäällikön alaisuuteen kuuluva pienempi vene kiskoi kolmisoudun kauemmas rannasta, jonka jälkeen soutajat saattoivat työntää airot esiin ja laskea ne veteen. Peräkannelle sijoitettu rumpu alkoi kumisemaan tasaiseen tahtiin, määräten noin soutajille oikean soututahdin. Nuo olivat sen verran kokeneita miehiä, että rummuttaja saattoi jo pian lopettaa työnsä airojen noustessa ja laskiessa tasaisesti ja järjestelmällisesti.
Alus liukui Korintinlahden aaltojen läpi hyvää vauhtia, ja kun he pääsisivät avomerelle, voitaisiin purjeet nostaa mikäli Poseidon ja tuultenhenget vain olisivat suosiollisia. Viimeiset komentonsa annettuaan Syrakusalainen kapteeni siirtyi nojailemaan aluksen laitaan ja nauttimaan merituulesta kasvoillaan. Krapulansa oli helpottunut hieman aamun pahimmista hetkistä, mutta muistutteli silti itsestään tämän tästä. Megistias huomasi sitten nuoren egyptiläisen lyhyen matkan päässä itsestään, katselemassa loittonevan kaupungin suuntaan. Mies virnisti hieman ja asteli tuon luokse, läimäyttäen tuota toverillisesti olkapäälle niin tehdessään. "No, mikä on, poika? Joko sinä muka kadut mukaan lähtemistäsi?"
Artemiksen jousen lähtövalmistelut saatiin päätökseen nopeasti ja tottunein elkein, ja pian Crixus saattoi tulla ilmoittamaan paikalleen peräkannelle peräsimen vierelle asettuneelle Megistiakselle, että he olivat valmiita lähtöön. Syrakusalainen nyökkäsi vastaukseksi ja huusi sitten sarjan käskyjä, joiden seurauksena kävelylankku vedettiin kannelle, kiinnitysköydet irroitettiin, ja alus työnnettiin irti laiturista. Satamapäällikön alaisuuteen kuuluva pienempi vene kiskoi kolmisoudun kauemmas rannasta, jonka jälkeen soutajat saattoivat työntää airot esiin ja laskea ne veteen. Peräkannelle sijoitettu rumpu alkoi kumisemaan tasaiseen tahtiin, määräten noin soutajille oikean soututahdin. Nuo olivat sen verran kokeneita miehiä, että rummuttaja saattoi jo pian lopettaa työnsä airojen noustessa ja laskiessa tasaisesti ja järjestelmällisesti.
Alus liukui Korintinlahden aaltojen läpi hyvää vauhtia, ja kun he pääsisivät avomerelle, voitaisiin purjeet nostaa mikäli Poseidon ja tuultenhenget vain olisivat suosiollisia. Viimeiset komentonsa annettuaan Syrakusalainen kapteeni siirtyi nojailemaan aluksen laitaan ja nauttimaan merituulesta kasvoillaan. Krapulansa oli helpottunut hieman aamun pahimmista hetkistä, mutta muistutteli silti itsestään tämän tästä. Megistias huomasi sitten nuoren egyptiläisen lyhyen matkan päässä itsestään, katselemassa loittonevan kaupungin suuntaan. Mies virnisti hieman ja asteli tuon luokse, läimäyttäen tuota toverillisesti olkapäälle niin tehdessään. "No, mikä on, poika? Joko sinä muka kadut mukaan lähtemistäsi?"
Connacht- Orja
- Viestien lukumäärä : 52
Vs: bad company
Vieraili Pe Huhti 09 2010, 14:24
Chione huomasi sivusilmällä lähestyvän miehen kookkaan hahmon (ainakin hänen näkökannaltaan) ja tunsi seuraavaksi toverillisen, sekä epäilemättä kevyeksi tarkoitetun läimäyksen olkapäällään. Mutta koska Chione oli vähän hontelompaa tekoa, nuorukainen nytkähti hieman eteenpäin, mutta nojautuessaan kaiteeseen ei onneksi päässyt horjahtamaan, saati tippumaan yli laidan. Se vasta olisikin ollut noloa. No jaa, hartiaa vähän kihelmöi, mutta huulille ilmestyi pikainen virnistys, jonka ainoana tarkoituksena oli hälventää kaihoisa ilme pois kasvoilta. Ja aika hyvin hän siinä onnistuikin. "En tietenkään." Chione naurahti, mutta vilkaisi vielä kerran Korintin suuntaan virneen kaventuessa huulilla vain vähäiseksi hymyksi. "Se vain että... en tiedä, tuntuu oudolta vain lähteä. Korintti oli minulle vähän niin kuin koti, tiedäthän?" kapeita olkapäitä nytkäytettiin hieman hämmentyneesti, tummien silmien katseen pysytellessä loittonevassa kaupungissa.
Sitten Chione kuitenkin veti henkeä ryhdistäytyen, eihän sitä sopinut kapteenin edessä tunteilla. Huulille pakotettiin jälleen uusi virnistys, katse osui sormissa puristettuun savikannuun. Chione löysäsi otettaan ja liu'utti kannun sitten kaidetta pitkin Megistiasin eteen väläyttäen huolettominta hymyään uudelleen. "Tämä oli sinulle, kapteeni." nainen naurahti ja suoristi selkänsä irrottautuen hieman laivan kaiteesta kääntäen katseensa laivan kannelle, silmäillen työskenteleviä merimiehiä. Kiinnostuneena pistettiin silmälle, että purjeita alettiin laskea alas, kun he olivat hyvää vauhtia pääsemässä merelle. "Sopiiko minunkin yrittää?" Chione hymähti hymyillen innokkaasti, tummissa silmissä pilkahdellen. Purjeiden parissa hän oli viimekin merimatkallaan työskennellyt, joten eiköhän vanhat taidot mieleen pian muistuisi kun tarttuisi vain tomerasti toimeen. Tuskin hän mitään pysyvää vahinkoa yrittämällä voisi saada aikaan. Toivottavasti.
(( pahoittelen tosiaan kestoa. Mietin tässä muuten, että pelaillaanko tätä merimatkaa vai hypätäänkö juonellisesti johonkin uuteen kohtaan? Uuteen kaupunkiin saapumiseen taiii jos vaikka sattuisi ryöstökelpoinen kauppalaiva tulemaan vastaan? Mietin myös, että siitäkin saisi repäistyä varmaan ihan mielenkiintoisen juonen, jos Chione sitten sattuisi jostain syystä paljastumaan esim. matkalla Ateenaan. Mutta näin, onko itselläsi ideoita / toiveita miten haluat edetä? Minä olen avoin kaikille juonisuunnitelmille.(: ))
Sitten Chione kuitenkin veti henkeä ryhdistäytyen, eihän sitä sopinut kapteenin edessä tunteilla. Huulille pakotettiin jälleen uusi virnistys, katse osui sormissa puristettuun savikannuun. Chione löysäsi otettaan ja liu'utti kannun sitten kaidetta pitkin Megistiasin eteen väläyttäen huolettominta hymyään uudelleen. "Tämä oli sinulle, kapteeni." nainen naurahti ja suoristi selkänsä irrottautuen hieman laivan kaiteesta kääntäen katseensa laivan kannelle, silmäillen työskenteleviä merimiehiä. Kiinnostuneena pistettiin silmälle, että purjeita alettiin laskea alas, kun he olivat hyvää vauhtia pääsemässä merelle. "Sopiiko minunkin yrittää?" Chione hymähti hymyillen innokkaasti, tummissa silmissä pilkahdellen. Purjeiden parissa hän oli viimekin merimatkallaan työskennellyt, joten eiköhän vanhat taidot mieleen pian muistuisi kun tarttuisi vain tomerasti toimeen. Tuskin hän mitään pysyvää vahinkoa yrittämällä voisi saada aikaan. Toivottavasti.
(( pahoittelen tosiaan kestoa. Mietin tässä muuten, että pelaillaanko tätä merimatkaa vai hypätäänkö juonellisesti johonkin uuteen kohtaan? Uuteen kaupunkiin saapumiseen taiii jos vaikka sattuisi ryöstökelpoinen kauppalaiva tulemaan vastaan? Mietin myös, että siitäkin saisi repäistyä varmaan ihan mielenkiintoisen juonen, jos Chione sitten sattuisi jostain syystä paljastumaan esim. matkalla Ateenaan. Mutta näin, onko itselläsi ideoita / toiveita miten haluat edetä? Minä olen avoin kaikille juonisuunnitelmille.(: ))
Vieraili- Vierailija
Vs: bad company
Connacht Ti Huhti 13 2010, 20:33
"Aah, kiitos. Tämä tulee tarpeeseen." Megistias sanoi kiitollisena virnistäen kun egyptiläinen ojensi hänelle tuomansa vesikannun. Mies kumosi puolet sen sisällöstä välittömästi alas kurkustaan ja huokaisi tyytyväisenä, jääden sitten itsekin katselemaan loittonevan Korintin kaupungin suuntaan. Hän ymmärsi kyllä mistä nuorukaisen tuntemukset tulivat, kotoaan taikka kodilta tuntuvasta paikasta uudelle matkalle lähteminen oli aina yhtä vaikeaa, jopa monille kokeneillekin merikarhuille. Meri oli arvaamaton, samaten jumalat, ja koskaan ei voinut tietää varmasti, palaisiko hengissä vai olisiko tämä viimeinen purjehdus jolle lähti. Se oli jokaisen merimiehen elämän valinneen kohtalo, johon heidän täytyi sopeutua.
Chiken esittäessä kysymyksensä Megistias pyyhkäisi vesipisarat parrastaan kämmenellään ja kääntyi sitten katsomaan samaan suuntaan kuin tuokin. Hän harkitsi hetken aikaa asiaa, ja kohautti sitten leveitä hartioitaan hymyillen, ennen kuin sanoi: "Mikäpä ettei, mene mukaan vaan. Jos et muista jotain niin katso mallia muista miehistä, niin eiköhän se siitä." Syrakusalainen jäi nyt vesikannuineen nojailemaan laivan laitaa vasten, kiinnostuneena näkemään miten nuorukainen suoriutuisi tehtävästä.
((Eipä tuo mitään. Tässä vaiheessa täytyy kyllä myöntää, että tällä hetkellä ei ole päässä oikein mitään hyviä juonikuvioita joita tässä voisi käyttää... joku hiukan suurempi loikkaus eteenpäin voisi olla kyllä paikallaan. Tuo Chionen paljastuminen voisi olla tietysti yksi mahdollisuus, tosin sillä voi kyllä olla aika vakaviakin seurauksia, siis sen lisäksi että montakymmentä miestä saa yhtäkkiä selville että heidän keskuudessaan on nuori, kaunis nainen. Merimiehet kun ovat aika taikauskoista sakkia, ja kun paljastuisi että joukossa on mieheksi naamioitunut nainen niin sitä voitaisiin pitää ties minkälaisena loukkauksena jumalia kohtaan, huonona enteenä, tms, ja ne sitten reagoisivat sen mukaisesti.))
Chiken esittäessä kysymyksensä Megistias pyyhkäisi vesipisarat parrastaan kämmenellään ja kääntyi sitten katsomaan samaan suuntaan kuin tuokin. Hän harkitsi hetken aikaa asiaa, ja kohautti sitten leveitä hartioitaan hymyillen, ennen kuin sanoi: "Mikäpä ettei, mene mukaan vaan. Jos et muista jotain niin katso mallia muista miehistä, niin eiköhän se siitä." Syrakusalainen jäi nyt vesikannuineen nojailemaan laivan laitaa vasten, kiinnostuneena näkemään miten nuorukainen suoriutuisi tehtävästä.
((Eipä tuo mitään. Tässä vaiheessa täytyy kyllä myöntää, että tällä hetkellä ei ole päässä oikein mitään hyviä juonikuvioita joita tässä voisi käyttää... joku hiukan suurempi loikkaus eteenpäin voisi olla kyllä paikallaan. Tuo Chionen paljastuminen voisi olla tietysti yksi mahdollisuus, tosin sillä voi kyllä olla aika vakaviakin seurauksia, siis sen lisäksi että montakymmentä miestä saa yhtäkkiä selville että heidän keskuudessaan on nuori, kaunis nainen. Merimiehet kun ovat aika taikauskoista sakkia, ja kun paljastuisi että joukossa on mieheksi naamioitunut nainen niin sitä voitaisiin pitää ties minkälaisena loukkauksena jumalia kohtaan, huonona enteenä, tms, ja ne sitten reagoisivat sen mukaisesti.))
Connacht- Orja
- Viestien lukumäärä : 52
Vs: bad company
Vieraili Ke Huhti 14 2010, 19:26
// edit: niin joo, ellei sitten Chione onnistuisi jollain ihmeen ilveellä siitäkin sopasta selviytymään.:b hmm, no mutta, hyppäänkö siinä tapauksessa vaikka siihen, kun he saapuvat Ateenaan tai jtn...?
Vieraili- Vierailija
Sivu 1 / 2 • 1, 2
Arkhaios :: Kaupunkivaltiot :: Korintti
Sivu 1 / 2
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa